Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Mitä ihmettä ?

Kyllä, totta se on. Vuosi on kulunut kirjoittamatta sanaakaan tänne sivuilleni? Nyt on sitten kirjoittelun aika. On syksy ja luonto ympärilläni loistaa värikylläisenä ja niin kauniina. AAmun herääminen hämärään on vaikeaa. Se on uutta minulle, joka olen koko ikäni tottunut heräämään jo aamuvarhaisella kello viiden aikaan vuoden ajasta riippumatta. Nyt on vaikeuksia heräämisen kanssa kahdeksan aikaan. Väittävät, että se on terveellistä, nukkua riittävästi.
Miten vuosi on kulunut ? On jo toinen korona vuosi. Viimevuosi varsinkin aika helmikuusta elokuuhun. Yli puolivuotta ilman, että edes tapasimme tyttärien ja perheidensä kanssa. Se oli aika vaikeaa yksinäisyydessä, varsinkin, kun olen ihminen joka en hakeudu edes normaaleina aikoina ihmisten pariin. Toisaalta olen aikamoisesti erakoitunut jo lapsuudesta. Oli sotalapsi aika 5 vuotta Ruotsissa, tuli uusi kieli muutenkin opettelin vasta puhumaan Ruotsiin tullessani, tuli uudet vanhemmat, uusi koti ja osittain erilainen kulttuuri. Erilaisuuden huomasin oikeastaan vasta sitten, kun kielettömänä yritin tutustua ja oppia olemaan ruotsalainen suomalaisten joukossa. Yrittäessäni suomalaistua se tuli selväksi, sanoisin nyt aikuisena miten se kaksi-kolme ensimmäistä vuottani yrittäessäni opetella Suomen kieltä koulukiusattuna muiden oppilaiden ja jopa opettajien taholta, oli jopa rasistista. En minä tamperelainen voinut olla olin Ruotsinpukki?
Onneksi se on sitä mennyttä aikaa elämänkirjaan kirjoitettavaa muistelua. Aikaa joka on antanut elämääni väriä antavaa arvokasta rikkautta. Sitä on kokonaisuudessaan elämäni ollut. Tunnen kiitollisuutta kaikista kokemuksista mitä olen tällä värikkäällä taipaleellani saanut. Ne ovat kasvattaneet minua. Olen kasvanut vahvaksi, elämän myönteiseksi, joidenkin mielestä, no jopa omasta mielestänikin monilahjakkaaksi ihmiseksi, joka rakastaa ihmisiä, luontoa kaikkineen, elämän myönteiseksi, haaveilijaksi. Päivääkään en antaisi pois. Nyt olen päättänyt, ei päivää ilman kirjoitusta päivääkään ei ilman PÄÄHÄN PISTOJA. Tervehtien Raijaorvokki

Tänään !

Tänään on taas semmoinen päivä, mietintä päivä ? Jäin yksin kolme vuotta sitten nyt kysyn miksi minä jäin tänne ? Tunnen itseni turhaksi, ihan ylimääräiseksi? En minä siitä muita syytä itseäni vaan. Itseäni, olen ja nyhjään kotona, käyn kaupassa noin joka toinen viikko ja silloin tunnen itseni onnelliseksi. Lähtemisen vaikeus? En minä halua enkä osaa hakea seuraa, en tunne sille tarvetta! Ehkä siksi että taidan olla hyvin valikoiva? Kuka tahansa tervehtivä ihminen ei ole SE OIKEA ! En tarkoita muuta kuin ystävyyden etsintää !
Olen näiden vähäisten tuttavuuksien jälkeen ikäväkseni ja pettymyksekseni huomannut että käsite ystävyys tuntuu olevan joillekkin todella ylitsepääsemätön asia ! Siinä sitten ollaan hyvin pian hyvästejä sanomassa ja pettyneenä kuka mistäkin syystä ? Miksi se on niin vaikeaa ?
Onko vaikeaa ymmärtää kahdeksankymppisen olevan jo seestyneessä vaiheessa elämää. Eikö sen ikäisellä naisihmisellä, ei ole tarvetta esiintyä seksikkäänä, silti voi olla sensuelli, mikäli oikein ymmärrän tuon laatusanan ? Eikö kahdeksan kymppistä voisi nähdä kuitenkin viehättävänä hyvänä juttu seurana.
Ystävä ja ystävyys sanana ei välttämättä ole kaikille sama, miksi ei ? En ymmärrä miten joidenkin mielestä kättäpäivää sanomisen jälkeen pitäisi heti ”heittäytyä” ja menettää itsekunnioituksensa ? Miksi joillekkin se ”heittäytyminen” on itsestään selvyys ! Miksi tutustumiselle ei anneta aikaa, vai onko pelättävissä ettei elämää ole enään riittävästi elettäväksi ? Rilluttelua vaan sen minkä vielä kerkiää!
Minä haluan olla ja elää vielä laadukkaasti, omalla tavallani, vaatimus tasollani ! Olipa hienosti sanottu, sekin ihan omalla tasollani. Yritän elää sydäntäni kuunnellen, tunteitani unohtamatta. Haluan silti yrittää olla viehättävä, ystävällinen ja haluttava ystävä! Tätä ei sitten taas pidä ymmärtää väärin ? Kohtelias, hyvä käytös ei ole sama kuin ”sänkyyn kutsu”! Jos tämä ymmärretään väärin voit valmistautua samantien kättelemään hyvästiksi !

Se meni jo se eilinen, huomineen tekee vasta tuloaan !

Raijaorvokki

Minä uskon.

On lauantai syyskuun 12 pvä. On tullut valvottua on tullut mietittyä. On pilvistä koko yön kestäneen sateen jälkeen. Tänäänkin tuulee kovaa. Se sai minut miettimään kuten otsikko sanoo, uskoani. Kyllä minä kuulun kirkkoon. Käytän sitä kylläkin vain pakon sanelemana.
Minun kirkkoni löytyy metsästä, luonnosta ihan mistä vain. Minun uskoni ei tarvitse kallista tehtyä näyttämöä toteutuakseen, sopiakseen rukouspaikaksi ja rukoukseni jotka haluan kiitoksen, pyynnön ja toiveen muodossa esittää voin ohjata suoraan ISÄLLE missä vain, ilman seremonioita ja ilman välikäsiä ja se tarkoittaa esimerkiksi pappia. Minun ei tarvitse niitä äänen mutista, vaikka vaan ajatella ja kyllä niitäkin kuullaa siellä minne ne lähetän. Vielä joku aika sitten ajattelin, kirkon usko sisältää rakkauden ajatuksen, toisen ihmisen hyväksymisen ei arvostuksen korostamisena ja ihmisen luokitteluna. Tänä päivänä taitaa olla niin, että ainakin osa papeista on niitä mitä äitini aikoinaan sanoi, leipäpappeja, ei niinkään kutsumuksensa vaan rahan takia. Mietin myös mistä me maksamme kirkollisveroa, onko sillä aina oikeat kohteet?
Puhutaanpa vielä tästä päivästä ja ehkä säästä. Parhaillaan sataa ja tuulee. On kovasti syksyistä. Mielikin on syksyn tunnelmassa, hieman apea.
Kun ajatuksen juoksu lakkasi, tuntuu ettei ole mitään sanottavaa taitaa olla paras vain hiljalleen lopetella kirjoittelu, ja tuntuu että huominen päivä ainakin suurelta osin menee yritellessä Jappe Onneli sadun lopetteluun. Huomisessa on kyllä yksi todella loistava asia joka on mainittava Memmu tulee ja taas parannellaan maailmaa.

Eilinen jäi taakse huominen on vasta tulossa !

Raijaorvokki

Unettomuutta ?

On torstai, elokuun viimeisiä päiviä.Tänään olen aikeissa ottaa yhteyttä poliisiin tehdäkseni rikosilmoituksen.Teen ilmoituksen nykyisen autoni myyjästä.Kaksi ilmoitusta luvatuista alu vanteilla olevista kesärenkaista ja tilauksesta jota minä en ole koskaan tilannut mutta minulle siitä on tullut iso pahasävyinen lasku. Kesärenkaita ei koskaan tullut joten pakkohan minun oli renkaat ja vanteet hankkia voidakseni autoa käyttää ja nyt tämä sankari on hukannut itsensä mutta eiköhän poliisi jos asiaa alkaa viedä eteenpäin sankarin löydä autojen tiedon perusteella.Tähän asti olen ollut lempeä valitetun työttömyyden ja koronaepäilyn takia mutta nyt kun näyttää siltä että hän yrittää saada minut pahemman kerran pulaan tämän auton hinta-arvio laskun maksamattomuudella, minä suutun ja teen rikosilmoituksen enkä enään anna säälin vaikuttaa minuun mitenkään. Harmittaa vaan että olin jo poistanut kaikki tiedot sekä auton myynti-ilmoituksesta että kaverin puhelin numeronkin tiedoistani.Ajattelin että tilanne saa kohdaltani olla ohi. Sitten näin että tämän auto arvio firman laskulla oli juuri tämän automyyjän numero merkitty minun puhelin numerokseni.Syksyllä näitä autoarvio laskuja tuli mutta poliisikin sanoi asiasta soitettuani ilmoittin ettei tuon firman laskusta kannata välittää.Nyt en luota tuohon sanaan vaan käyn itse näyttämässä laskun koska ne uhkaukset mitä siinä on ovat sen laatuisia ja ne ovat virolaisen firman uhkaamia katson viisaammaksi tehdä rikosilmoituksen.Kyllä minä tässä olen näin kahdeksankymppiseksi ihmiseksi nyt joutunut kummalliseen pyöritykseen. Luulisi sitä meikäläisen elämän tasaantuneen ikäisteni tasolle mutta ei, hurjemmaksi tämä tuntuu vain muuttuvan . Kun sitten soitin tähän numeroon numerossa ei vastattu eikä tullut myöskään ilmoitusta että numero ei olisi käytössä + Toivon nyt että poliisi ottaa asian tosissaan ja saa tämän asian selvitettyä. Olisi ollut hyvä jos tämä kirje olisi tullut jo maanantaina niin olisin saanut varmasti ohjeita uudelta ystävältäni asiantuntijana. Nyt ja taas pitää mummelin olla aktiivinen ihan yksin, sitä kun en enään jaksaisi koska niinhän minun on ollut pakko olla koko elämäni ajan. Toivon todella tämän asian päättyvän itseni kohdalla onnellisesti!

Eilinen oli ja toivottavasti tänään voi katsoa luottavasti huomiseen !

Raijaorvokki

Ystävät !

Miten tärkeää se onkaan ! Tutustuin juuri aivan uuteen ihmiseen ! Itseäni nuorenpaan. Tutustuminen oli ainakin hänen mielestään jotenkin kummallisen sattuman summa ? Tuli kylään valko hiuksinen menninkäinen. Ihminen joka oli päättänyt lähteä kotoaan tuulettumaan leirintä alueille muutamaksi yöksi koiransa seuranaan. Siinä sitten mietti jossakin tien risteyksessä mikä mahtaisi olla seuraava suunta. Auto päätti lähetäänpäs Kotkaan. Ja kuljettaja/retkeilijä totteli. Pysähtyi Pyhtään ABC, lle. Aikaili siinä kahvinsa kanssa ja viestitteli sitten muisti vanhan viestittely kaverinsa, Kaivoi osoitteita ja olikin sittenn uudessa osoitteessa. Oveni takana seisoi tuntematon mutta jotenkin niin tuttu valko tukkainen menninkäinen nauravana. aivan kuin olisimme aina tunteneet ja paljon oli puhuttavaa niin paljon että välillä puhuttiin yhtaikaa. Kuudeen jälkeen hän siihen tuli ja köpötteli sitten asuntoautoonsa nukkumaan koiransa seuraksi, Aamulla tuli sitten sovitusti yhdeksän aikaan aamupalalle ja kaville. ja puhetta riitti. Ruukkiin menon sovimme jo illalla ja siellähän sitten hän jöysi oikein aarreaitan jossa oli kaikkea vanhaa rakennustarviketta ja uunien ja hellojen osia. Ei tainu olla viimeinen käynti Ruukissa. Toivottavasti näin. Tänään tuli viesti mustikkojen poimimisestaan. Siinä aamun pari tuntisen aikaan hän jaksoi ihmetellä vaha maalauksiani. Sekin tietysti vaikutti hyvin mukavalta ! toivon että tästä tulee semmoinen loppuelämän ystävyys kuten Memmukin aina sanoo ” ystäviä ei oo koskaan liikaa” minulle niitä ei ole koskaan kertynyt liian kanssa joten tervetuloa ystävä listalleni !

Eilinen on takana huominen on vasta tulossa !

Raijaorvokki

Lauantai 22,8

Luvattiin sadetta. vielä ei sada,aurinko paistaa. Tässä kipuilen miettien menenkö reippaale lenkille vai otanko näin laiskasti ihan vaan itseni kanssa kiukutellen. Ehkä se on kuitenkin se parempi ratkaisu näin mökötys aikaan. Olen asunut täällä Ruotsinpyhtäällä viisi vuotta ja olen edelleenkin uusi vieras. Kylä koostuu kai vain muutamasta suvusta joten kylä yhteisö on kovasti samaa perhettä, johtuen kylällä olleeseen ja lopettaneeseen työllistäjään, sähkötarvike tehtaaseen. Tänne muutettuamme edesmenneen mieheni kanssa tulin aika pian huomanneeksi kylän sisäänlämpiävyyden ja sen ettei voi olla kovin avoin. Oli paljon asioita jota meikäläinen paljon elämänsä aikana liikkuneena ja monella alalla työhistoriaansa kartuttaneena ei oikein osaa suhtautua niin pieneen aihealueeseen mihin kyläläiset ovat tottuneet. Huomattavasti kapea-alaisemmat näkemykset aiheuttivat minuun kohdistuneita kysymyksiä. Mieheni elinaikana ihan niiden viimeisinä vuosina tänne muutettuamme, emme edes ehtineet tai voineet juurikaan tutustua uuteen kotikaupunkiimme. Sitten hänen pois menonsa jälkeen ei minua enään edes juuri suhtautumisesta minuun johtuen, enään edes kiinnosta. Ei ole ollut mitään ns. kotoutumisen halua. Varasto on täyttynyt tyhjistä pahvi laatikoista kuin odottaen muuttoa. Enään ei kotiin tullessa ulko-ovi kutsu astumaan ovesta sisään. Olen parkkeerannut itseni päiväkausiksi sisälle en edes halua avata kukkapihan ovea mennäkseni sinne istumaan, viihtymään kahvi mukini kanssa. Tunnen itseni todella moneen suuntaan ulkopuoliseksi. On tunne etten elää ketään varten eikä kukaan ole minua varten. Memmu sanoi taas sen mitä minulle on sanottu jo kolme vuotta, kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan! No, ei todellakaan! enkä minä pidä ajatuksesta että pitäisi keksiä tapa tavata tuntemattomia ihmisiä. Minulla ei ole koskaan ollut niinsanottuja sydänystäviä. ehkä juuri siksi etten halua enkä osaa tutustua ihmisiin. Viihdyn yksin mutta nyt viimeaikoina on tullut vaikeita hetkiä kun herään siihen uuteen ajatukseen, olen todella yksin. Olenhan minä oikeastaan koko elämäni ollut yksin, henkisesti. Silloin kun oli perhettä ympärillä, sitä yksinäisyyttä ei voinut tuoda julki eikä se näkynyt ulos päin. Nyt se on yllättänyt minut todella tunnen sen yksinäisyyden. Nyt se suru joka vielä kaksi vuotta sitten oli läsnä se on vähentynyt mutta tilalle väsymyksen helpotuttua on tullut sitten se yksinäisyys. Mutta on aika ottaa itsestään niskasta ja reipastua jos vaan osaa. Sen aika on vielä sitten joskus, huomenna kuka tietää , kuka kokee ja kuka näkee?

Eilinen oli ja meni, huomisesta emme tiedä ?

Raijaorvokki

Aika kuluu kuin siivillä !

Onhan siitä kulunut taas aikaa hiljaisuudessa. Miksi ? olen ollut kuin pahassa unessa. Nyt yritän selvitä ihan itse eikä se ole helppoa. Tällä hetkellä kaipaisin olalle taputtajaa joka ottaisi osan näistä henkisistä paineista hoitaakseen. Juuri nyt on liian voimakkaana se yksinäisyyden tunne. jota en suostu myöntämään itselleni enkä muilla. Luulisi minun tottuneen siihen koska sitä päättöksen tekoa ja omasta tekemisestä on tullut muka osa elämääni. Yksin puurtamista ilman toisen tukea. Nyt tyttäret yrittävät tukea parhaansa mukaan.
Sitäkö elämältä aikoinaan hain. Yksinäisyyttä ja vain toisen palvelemista, saamatta vastakaikua.
Vasta nytkö kun jo oikeastaan koko elämä on menetetty olisi mahdollisuus toiveiden täyttymniseen. Se ei ole oikein.
Nyt yritän sanoa itselle, katse eteenpäin ! Katso tulevaisuuteen! Helppo sanoa kun ei ole enään nuori ei kaunis ei oikeastaan muuta kuin vanha. Aikoinaan kysyin, eikö sinulla ole ajokorttia ? Vastaus oli, taksit ovat minua varten. Eikö se herättänyt minua. Kyllä myöhemmin, liian myöhään ? Minulla oli ajolupa ja minulla oli auto, siinöä sitä taksia ja kuskia kerrakseen.Vuosikymmeniä kestänyt roolini mielensä pahoittajan roolissa, siitä selvisin yllätän hyvin, itsehillinnällä.
Kun se vaihe on nyt ohi, miten jatkan ? En tiedä itsekkään enkä voi keneltäkään pyytää apua edes kuulijana, kannustajana ja olalle taputtajana. Koko elämäni olen ollut pahasti eksyksissä. Ne virheet jotka myönnän eivät ole vain minun virheitäni.
Kuukauden ajan itkin enemmän kuin koskaan elämäni missään vaiheessa ? Puutuva rakkauden nälkä täytti mielen. Toivottavasti vielä ehdin mukaan seikkailuun tunteiden tsunamiin ! Olisin sen ansainnut edes hetkeksi ennen poitumistani näiltä maalisilta poluiltani. Valheetomia, teeskentelemättömiä Tunteita.

Eilen oli eilen, osaanko ottaa vastaan huomise?

Raijaorvokki

On taas perjantai ?

Tämä viikko se on ollut yhtä painajaista ! Säheltämistä ja ongelmia ? Sää ei ole ollut se ongelma ? On satanut, ja runsaasti, mutta sitähän tässä on kaivattukkin. Kuka kaipaa sitä ettei internet toimi? Tosin toimi kyllä puhelimessa mutta kaikki asioiden, kuten pankkiasioiden hoito puhelimen pienen, pienen tekstin kanssa on todella tarkkaa ja hidasta puuhaa. Yllätyin siitä että se muodostui melkein ongelmaksi, kuin kaveri ei oliskaan ollut läsnä? Sitä lisäsi pankkikortin toimimattomuus. Nyt odotan uutta korttia. Tuntuu auka hullulta, kun tilillä on rahaa niin eipä se maksujen hoito ihan noin vaan käy. No nyt on sekin kunnossa ja nettikin toimii ja ihan, yllätys, yllätys ihan omien toimien ansiosta. Turhaan tänään soittavat Elisalta neuvoakseen. En silti pysty muistamaan mitä tein ja missä tein oikein? Illalla rauhoituttuani päätin vielä ennen nukkumaan menoa kokeilla ja vähän räpeltää tietokonetta. Semmoinen vahinko sitten vain sattu että kaikki loksahti kohdalleen ja kone toimii. Yökin tuli sitten nukuttua heräilemättä!
Mitä tänään sitten teen? Olisikohan tänään oikean ruoan laitto päivä, niinkuin tärkeinpänä, en tiedä? Vai olisiko aika tyhjentää tuo työpöytänä toimiva tila öljyväri työstäni ja kokeilla taas vahamaalausta? Pientä siivoomista ja pihan hoitoa metsän siivoomisella höystettynä?
Maanantaina on talomme yhtiö kokous? Mitähän ”kivaa” se tuo tullessaan. Pitää alkaa jo nyt opetella itsehillintää! Oli tässä naapurin kanssa puhetta katon laitosta, kun sanoin tarjouspyynnön tekemisestä hän siihen ärähti ettei mitään tarjouspyyntöjä tarvita! Viime vuonna päätettiin ja uusittiin ulko ovet ja heti kokouksen jälkeen pihassa samainen timpuri totesi että kyllä hän ois voinut ne hoitaa. Niin varmaan, hiomalla tiiviimmiksi ? Entä se niiden oikominen ? Koska, missä ja missä ajassa ? Yritämpä olla miettimättä sitä tulevaa kokousta ettei koko viikonloppu mee pilalle!

Taaksen jääneen tilalle, on tulossa aina jotain uutta !

Raijaorvokki

Sataa, sataa ropisee.

Vettä sitä on tullut, luonto kiittää sanotaan ja niin minäkin. Miten ihanaa oli aamu varhaisella menna heti herättyä pihaan haistelemaan ja melkein maistelemaankin sateen jälkeistä luontoa. Linnut eivät kai olleet vielä heränneet,luulen, oli niin hiljaista.Viime viikko otti koville. Ulkona pystyin olemaan vain vähäisesti varhain aamulla yrittäen siistiä kukka penkkejäni rikka ruohoista. Pettynythän minä nyt olen näkymään kukkapenkeissäni joiden piti jotenkin muuttua oman näköisiksi, toisin on käynyt. Jotkut viimekesänä ostamistani perennoista eivät olekaan innostuneet kasvamaan. Nyt sitten voinkin niillepaljaille multaisille kohdille kaataa uutta multaa ja miettiä ostanko enään mitään uutta penkkeihin.
Olen yllättynyt miten yksinäisyys on läsnä arjessani. ei sitä esiinny joka päivä ei edes joka viikko. nyt sitä on vain ollut On minulla tyttäret mutta heillä on oma elämänsä. huolehtivathan he mielestäni jopa välillä liikaakin. Tämä olotilani on semmoista ystävän kaipuuta. Ei mitään asuin kumppania, semmoista hetkittäistä kuuntelijaa;juttelijaa ja seuran pitäjää. En minä elämääni halua mitään palveltavaa, minua kovasti aikatauluttavaa ihmistä, vaan ihmistä joka kunnioittaisi yksityisyyttäni. Näin ainakin ensin alkuun ja kaikkihan voi sitten ajan kanssa muuttuapuoleen tai toiseen. En ihan helpolla haluaisi opetella toisen tavoille enkä sitä häneltäkään vaatisi. Yleensäkin tuo vaatiminen sana ei sopisi nyt minun elämääni.Nyt joku tietysti ajatteleekin, siis mitä sinä oikeasti haluat. Sylikoiranko ? En suinkaan, hyvä käytöksisen omillaan toimeen tulevan omassa kodissaan asuvan aikuisen ihmisen joka on jo elämää nähnyt ja elämää monipuolisesti ymäärtäisi. Joka osaisi elää hetkessä. En kaipaisi kertausta hänen menneestä historiastaan, eikä minunkaan olis tarvetta niissä enään kieriskellä vaan elää vahvasti tätä ja mahdollista huomista ja olisi henkisesti vahvasti läsnä. Onkohan tämnä kaikki utopiaa ja haaveilua?

Eilinen on mennyt,tervetuloa huominen !

Raijaorvokki

Hyvää ja iloista päivää !

Ei kuvia vaan arkisia ajatuksia ja tunnelmia blogissani. Silti teitä ihania lukijoita sivuilleni on ja mikä parasta, huomasin vasta miten paljon kommentteja, kiittäviä semmoisia on sivuilleni varsinkin ulkomaalaisilta tullut. Kuvien puuttuminen johtuu ihan vain taidon puutteesta. Kun aihekkin on vain lähes päiväkirjamainen. niin mitäpä niitä arkisia kuvia tänne lisäämään. Olen jo monesti ollut lopettamassa kirjoittelun. Nyt tuntuu etten tee sitä. Kirjoittelu on kuitenkin minulle yksi tapa tulla ulos yksinäisyydestäni. Se minun yksinäisyyteni se ei ole sitä mitä se sana tarkoittaa, Onkoo siinä ristiriita kun sanon, olen yksin mutta en yksinäinen ? Pidän elämästäni juuri näin, on vain hetkiä jolloin kaipaan ääneen lausuttuihin kysymyksiin vastauksen. On kysymyksiä jotka kaipaavat itseäni vieraamman vastausta. On hetkiä jolloin pelkkä halaus tuntuu hyvältä sydämessä ja iholla.
Olen ollut kohta kolme vuotta leskenä, vuosikymmeniä kestäneen yhdessä olon ja avioliiton jälkeen. kyllähän joku viisas minulle sanoi, kyllä ihminen tarvitsee rakkautta vielä kahdeksankymmen vuotiaanakin ? Minun kohdallani se sana rakkaus on kyllä sanana ystävyys. Kuunteleva, keskusteleva, kunnioittava ja kunnioitettavaa olemista. Ei vaatimuksia, ei pakottamista vaan aitoa ystävyyttä.
Sitä mitä sanotaan rakkaudeksi, sitä minä saan kolmelta ihanalta rakkaalta tyttäreltäni, he ovat lahja minulle ! Sitä aidointa rakkautta.
Miten kaipaankaan sitä kunnioituksen tunnetta jota koin edesmennen mieheni taholta. On hyvin vaukeaa saada samaa tunnetta ventovieraan taholta. En etsi sitä, se kai tulee jos on tullakseen.
Tänään vietän hieman surullista ikävän oloista päivää, mutta onneksi tämä menee ohi !

Eilinen on jäänyt taakse, huominen on meille uusi kokemus !

Raijaorvokki

Hyvin alkanut viikkoni !

Kyllä ihan voin onnitella ja olla tyytyvänen itseeni tästä viikon alusta. Kävi päinvastoin kun ajattelin. luvattiin helteitä ja niitähän myös tuli. Luulin tai oikeastaan uskoin etten jaksaisi tehdä mitään. Mutta kuinka kävikään. Ensin sunnuntaina trimmasin kukkapihani ja pienen osan etupihaa kunnes akku trimmeristä tyhjeni. Maanantaina trimmasin etupihan ja naapurinkin nurmikot, olihan hän osittain leikannut minun nurmikoitani parikertaa. Tänään tiistaina aloin heti aamusta kotini trimmaamisen, siis imuroin ja saatoin olla tyytyväinen itseeni. Vaikuttaako helpolta, ei minulle. Näiden toimien välillä minun on kyllä välillä huilattava ja tehtyäni vie useamman tunnin odotellessani käsien vapinan rauhoittumista. siinä vapinassa kahvikuppiakin on pidettävä kaksin käsin. Ihmeellistä mutta totta, taulupohjankin otin käsittelyyn. siis ihan kreisi toiminnallinen viikon alku. Pihani on niin ihana rikkaruohoista huolimatta,mutta ehkä sitäkin tulee huomenna sitten siivottua heti aamusta, kukonlaulun aikaan.
Eilen illalla kaksi pikkupoikaa tuli ovelleni kysymään onko tyhjiä pulloja. Olihan niitä viisi ja sovimme että tulevat ensi viikolla taas hakemaan niitä. Eiväthän ne pullot minulle mikään ongelma ole,mutta mielelläni ne pullorahat näille reippaille pojille annan.
Olen kuullut kun Lidlin kukkia on moitittu, niiden kestävyyttä ja huonoa kasvamista. Minä ostin viimeviikolla pienen ja vähä kukkaisen ihmeköynöksen Bougarwillen. se on nyt ikkunallani törröttänyt viikon ja kukkii runsaasti ja on venähtänyt kymmenisen settiä, että onko syytä moitteisiin. Viime kesänä ostin isomman ihan puutarhaliikkeestä ja siinä ei kylläkään ollut sitten kukankukkaa. se ei minusta tykännyt laikaan.
Tältä kesältä onkin sitten kukat ostettu ja ilokseni, taas kerran, kyllä se viinirypälekkin taas jaksoi talven jälkeen innostua kasvamaan.
Mitä sitten huominen tuo tullessaan, eihän siihen enään montaa tuntia ole aikaa siis aamuun.

Päiväni oli hyvä, huominen on arvoitus,!

Raijaorvokki

Kesäkuun 14, sunnuntai.

Suloisen lämmintä ja aurinko paistaa. Yritin aloittaa tämän kirjoittamisen kukkapihallani, Ensin oli ongelmana näytön heijastukset joten en näe siis mitään. Naapurit siinä juttelivat, Onneksi suunta oli vasen naapuri. joka uuden lauseen alussa minkä naapurin ukko aloitti oli sana Täh ! syystä että vaikka naapuri on huonokuuloinen hän ei käytä kuulolaitetta ja toinen taas ei osaa puhua ääneen. Siinä sitten aattelin hetken kuitenkin istua, ajattelin, olisi mukava istua pihassa ja kirjoittaa. Sitten tulikin tarve tulla aika kiireestikin sisälle. Joku ukko aidan takaa kyselee, no, mitäös nyt meinaat tehä ? Tabletti on auki edessäni ja oon kirjoittavinani. Teen töitä vastasin ! No, mitähän töitä sä muka teet? Jaaah sanos muuta vastasin, suljin tabletin ja siirryin sisä tiloihin.
Illalla myöhään näin näyn jota en osannut odottaa. Suloinen piikkipallo siili töpsytteli kukkapihallani. Näky jota en ole täällä asuessamme nöhnyt kuin neljä vuotta sitten. Kun en oo nähnyt, oletin ettei meillä täällä enään olekkaan siiliä tai siiltä lainkaan1 Se tapahtui niin äkkiä etten ehtinyt kuvata kun pikkuinen töpsötteli naapurin pihaan. Sydämestäni toivon että näen hänet uudelleen. Ostanpa varmuuden vuoksi hänen uutta tulemistaan varten kissan ruokaa, mutta sitä mietin miten se onnistuu ettei sitä sitten tule syömään rotat, joita en kylläkään ole täällä nähnyt.
Nää ” maalaiset” heille tuntuu olevan kaikki niin itsestään selvää ja jotenkin mustavalkoista. Aikoinaan Askolassa joen toisella rannalla oli pari hanhea ja minä niitä ihastelin naapuri jonka kanssa juttelin sanoi lainaavansa minulle haulikon ! Kun taas täällä lähellä Ahvenkoskella oli nähty karhuin uivan saaren, kerroin tiedosta naapurille ja kysyin mitä hän tekisi jos olisi karhun kanssa nokakkain, nosti tapansa mukaan olkapäitää ja tokaisi, no en yhtään mitään. Sinne karhun uiti paikalle on täältä matkaa kuusi kilometriä. Mitähän minä tekisin enpä tiedä ei oo kokemusta.
Tämmöisiä mietteitä tänään. Tiistaina Memmu tulee kyytiäkseen minut silmänpohja tutkimukseen. jotain epäilevät päätellen tästä lähetteestä jonka lääkäri on tehnyt. saapa sitten nähdä miten mummelin käy: vasemman silmän kanssaa on kyllä ollutkin vaikeuksia.

Raijaorvokki

Kesäkuu ?

Nytkö se sitten alkoi, kesä? Ei oo ainakaan pakkasta! Eilen katkesi tämä koronan aiheuttama yksinäisyys, Memmu tuli ilokseni käymään! Ihan tuntui kotoisalta tämä kun sääkin suosi vaan ei naapuri, tai sitten suosi? Heti pihaan mentyämme jo oli aidan takana kyselemässä , mitäs nyt mietitte ? Sitähän se tarkoitti että siirryimmekin saman tien sisälle. Se on niin jännä, kun heidän aikuiset nuorensa eivät edes tervehdi? Minä en huutele heidän puolelleen kun heillä on vieraita! Naapurimme kyllä sen tekee, oli meillä ketä tahansa vieraita. Siitä syystä pihamme onkin hyvin vähäisellä käytöllä. Piha työtkin teen mieluummin aamuvarhaisella, saan tehdä ja oleskella ihan yksin ilman seurustelupakkoa.
Saskatoo ja kirsikkapuu on kukintansa kukkinut ja olohuoneen ikkunan edusta on valkoisena varisseista kukan terälehdistä. onneksi muuten on vielä odotettavissa kukkia ja toivottavasti kirsikoita ja saskatton marjoja. Muistelen että se saskato on sukua aronialle? Tosin aronia on pensas ja tykkään aronian marjoista. Tämä saskatoo vai mikä se nyt sitten onkaan on tuommoinen jo nyt ainakin kaksi metrinen hujoppi vaikka sanovat että sekin olisi pensas ? No marjatkin ovat aronian kanssa saman näköiset mutta makeammat ja vetisemmät todella hyvän makuisia. sato taitaa myös tänä vuonna on viime vuottista parempi kuten kirsikallakin. Riipuuhan se sato kyllä pihani vakituisista kävijöistäkin, rastas pariskunnasta. Pitänee hankkia variksen pelätin tai asettua itse pelättimeksi keskelle pihaa. No, kunhan lämpenee , että tarkenee törröttää siellä niin miksei ?
Siis uusi viikko ja kesäkuu, siinäpä sitä uuden alkua riittävästi. Ei ihan viihdyttävältä tunnu, tai sitten oon muuten tähän alkuun tyytymätön.Viileyskin vaikuttaa tämän päivän olemisen mukavuuteen.

Eilinen jäi huominen tulee !

Raojaorvokki

Kesää kohden?

Kyllä kai se sieltä tulee kesä pari päivää sitä jo luvattiin ja mi8nä melkein uskoin. Uskoin jo siksikin että ruoho kasvaa melkein silmissä, vai miten sitä tupataan sanomaan.
Olette varmaan huomanneet, olen ottanut uusio käyttöön vuosia sitten aloittamani sadun Jappe Onnelista. Esikuvanani on ollut silloinen suloinen koiramme sealyhamin terrieri Pepi. valkoinen suloinen etenkin meidän tyttöjen rakas lemmikki. Tytti oli pitkään minulle vihainen kun Pepi jouduttiin lopettamaan sairauksien takia ja KOska Tytti oli koulussa hän ei voinut olla mukana saattamassa Pepiä. Siihen taas oli saatu lääkäri aika ja tätä toimenpidettä ei olisi voitu pitkittää. Oli se Pepin pois meno, se oli koko perheelle kova paikka. minä en voinut moneen päivään siivota, ajattelin sitä viivyttää. En halunnut antaa kenenkään luulla että olisin ollut iloinen Pepin pois menosta. Pitkään minä ”näin ” Pepin liikkuvan olohuoneessa ?
Kun meille sitten tuli Lotan toimesta uusi koira Tanskandoggi jota JUkka alkoi heti nimittää Vaaviksi, niin tytti aloitti taas mökötyksen. hän ei hyväksynyt että Pepin tilalle tuli uusi koira. Ei tainut edes katsoa koiraa. Ei mennyt kovin pitkää aikaa kun koira sitten valloitti myös Tytin Valloittavahan tuo ”pikkukoiruus ” olikin. Olin usein puhunut aina halunneeni Tanskandogin. vuosikymmenien takaisilla tuttavillamme oli ihana harmaa uros doggi. MIelestäni semmoisena vasikan kokoisena ja komea kroppaisena se oli se mitä minä halusin. Sitten eräänä pyhäin miesten päivänä Lotta toi pesuvadissa tiikeriraitaisen ihanuuden ! kun vein sitä ulos ja oli kylmä se mahtui ihan hyvin minun takkini sisälle lämpimään. Ajan myötä sen koko kyllä muuttui eipä olisi mahtunut enään takin sisään enkä toden näköisesti olisi jaksanut kantaa.
Se aika on nyt takana, se koira aikani. OLlisihan se hyvä ulos kävelylle pakottaja, mutta ehkä nyt voin jo vähän hellittää. kaikki me tytöt ja minä eläin rakkaus on meissä vahvana onneksi. jotenkin minulla on tunne jos ei rakasta luontoa, jos ei rakasta eläimiä ei voi myöskään rakastaa ihmisiä ? Rakastaa tietysti mutta vain niitä omiaan?

EIlinen on takana huominen on vasta tulossa.

Raijaorvokki