Otsikko on aiheellinen sikäli, että olen tainut jo vähintään novellin verran muutamana päivänä yrittänyt kirjoittaa tänne ja entiseenkin blogiini siis suntuubiin, mutta pilviin ovat kaikki ajatukseni menneet! Taidon ja rutiinin puutetta tuntuu mummelilla löytyvän niin Windowsin kuin androwsinkin suhteen olevan. Olivatko nuo ohjelma nimetkään oikein kirjoitetut? En aio nyt kesken kirjoitteluni edes ottaa selvää.
Otsikossa kysymys onnistuuko! Kysymys koskee ainakin kahta asiaa. Ensimmäinen, joko onnistuu tämä blogin kirjoitus sinne minhin sen tarkoitan, tännä omille sivuilleni. Sen tiedän sitten kun saan tämän valmiiksi. Samaan liittyy onnistunko saamaan tuon toisen onnistumis-ja tyytyväisyyskohteeni kuvana tekstiin, kyllä ilmeisesti! Se kohde on tuo tykkäämäni kirjoituspöytä.
Vuosia sitten käytettynä, huolimattomasti maalattuna ostamani pöytä kaipasi maalaamista, Heti ostettuani päätin maalata sen harmaaksi. Sitä se odotti tosiaan vuosia, kunnes tyttäreni Tytti lähetti kuvan maalaamastaan vaatekaapista. Samalla hän innosti minua tekemään samoin ja muuta ei tarvittu.Tilasin kalkkimaalia, lämpimän harmaata. Pari päivää maalipaketti odotti postissa ja vielä kotonakin rimakauhun vallassa olevaa käyttäjäänsä. Sitten se tapahtui. Mummeli putsasi kaapin ja aloitti sutimisen! Mikä oli lopputulos? Hellyttävän nätti pöytä, mielestäni. Nyt mummeli on tyytyväinen itseensä!
Siitä alkoi mummelin kevät jonka toivon tarttuvan ukkokultaankin.
Muitakin muutoksia sitten tapahtui. Sain pienen yllätyksen kuun puolivälissä. pienen rahallisen voiton, jonka päätin käyttää kotimme hyväksi. Tilasin eteiseen vaatekaapin, saadakseni eteisen valoisammaksi ja siistimmäksi. valkoinen kappi joka sitten kätkee sisälleen kengät ja ulkoiluvaatteet. Se tulee meille maaliskuun alkupäivinä. Pienen lisäyksen joudumme tekemään tähän hankintaan rahallisesti, niin kaapin hintaan kuin sen kokoamiseenkin, mutta katson, että se on kuitenkin sijoitus eikä tuhlaamista!
Tulevaisuudessa aikaan ja talouteen riipuvaiset teokemiset ovat kodin muut uudistamiset. Keittiön väritys tulee muuttumaan ja lattioiden joko laatu tai ainakin väritys. Tämä nykyinen keltaisuus ei silmääni hivele. Olohuoneen tapetti sohvan takaa repesi ilmeisesti viime talven kovinpien pakkasten takia. Sille kai pitäisi tehdä jotain? Tapettia en halua uusia vaan maalaus olisi minun mieleeni. Seinät ovat lastulevyä, Tapettin poisto ainakin siltä seinältä ja maali päälle!Se olisi nopein, helpoin ja lisäksi edullisin ratkaisu jonka toteuttamiseen ei tarvittaisi paljon aikaa, Itse sen tekisin käyttäen nyt hyväksi kokemaani kalkkimaalia. Se on matta, tuoksuton ja nopeasti kuivuva. Samaa odottaa vessammekin. Toivottavasti saan kesän aikana nämä maalaushommat tehtyä. Lattia , siihen menee aikaa. keittiö ja nuo jo mainitut kohteet ovat ensin vuorossa. Rakensinhan aikoinaan tyttärelleni sängynkin, maalaten sen silloin se makuni mukaiseksi ja kaiken lisäksi työnantajan maaleilla ja työkaluilla.Siinä syy ihmettelyyni rimakauhusta. Olinhan työssäni mainosalalla maalannut paljonkin, siis miksi aloitus oli vähän vaikea? Nyt ei ole enään. Haluan, osaan ja ennenkaikkea jaksan!
Näiden tekemisteni ohella olen kuitenkin jatkanut ja jatkan sukkien kutomista Ukrainen evakkolapsille. Käytän nimikettä evakkolapset, niitähän he ovat kuten mekin tai paremminkin minäkin. Synnyin evakkomatkalla Viipurista helmikuussa neljäkymmentä. Korpilahti on merkitty kirkonkirjoihini syntymä paikakseni. Se, että synnyin siellä ja muutimme Tampereelle, ja minä muiden lasten mukana matkustin vauvana Ruotsiin, säästi minut sodan pahimmilta kauhuilta, ehkä kuitenkin kaikki sotaan siihen aikaan liittyvä välittyi lapsen tuntoihin ja se pelko, sitä on vieläkin sisimmässäni. Nämä asiat saavat minut tuntemaan tarvetta Ukrainan lasten ja nuorten auttamiseen.
Sukkien kutominen, Se on vähäistä, jopa vähäisintä mitä voin tehdä, mutta jotain kuitenkin. Kälyni Oili ja lankoni Hannu Räsänen Keravalta perustivat Lasten Lähetystön avustamaan Ukrainan lapsia ja perheitä. He matkustavat sinne useamman kerran vuodessa, vieden mennessään avustus tavaroita ja ruokia ystävällisen Ukrainan lentoyhtiön avustuksella, saaden luvan tuoda pikkuisen luvattua isompiakin kuormia tavaroita tähän avustukseen liittyen. Oili ja Hannu kertovat kuvin ja sanoin ukrainalaisten kiitollisuudesta ja valoisuudesta kaiken, voi sanoa meidän näkökulmastamme katsoen, kauheudesta huolimatta. Jo sen näkeminen minkälaisissa olosuhteissa he asuvat, saa kyllä melkein itkun aikaan. Me voimme tehdä me voimme auttaa ja vähäinenkin apu on siellä ilon aihe. Miksi siis en kutoisi sukkia, jotka toden näköisesti saavuttavat päämääränsä jo kevään, pääsiäisen aikaan?
Nämä ajatukset päälimmäisenä toivon sinunkin ajattelevan heitä, tarttuvan toimeen. Näin anamme heille lämpöä ja hyvää mieltä siitä, että tietävät ja tuntevat ettei heitä ole unohdettu, niinkuin media tekkee tällä hetkellä ja on tehnyt pitkään jo jostain kumman syystä. Kun tartut toimeen, autat ja kokemuksesta voin kertoa, hyvä mieli valtaa minutkin jo siinä vaiheessa kun saan sen yhden sukkaparin lisäksi monta muuta paria valmiiksi ja heidän toimitettavakseen Ukrainaan!
Näillä mietteillä tänäänkin, HYvää päivän Jatkoa!