Miten kaunista, miten lämpöisen oloista. eikä ainoastaa ikkunan takaa katsoen vaan kyllä myöskin Ingokoiran kanssa lenkillä ollenkin. Ingo koiruuden oli pakko liikkua pomppien, lumia kun ei vielä oltu aurattu pihassamme. Pikkuisen ne korkeat kinokset Ingoa taisivat hirvittää, jos ei pääse pomppimaan riittävän korkealle, niin vatsa kastuu lumesta.
Lahden kisat alkoivat ja se tietää ukkokullalle yksinäisiä aikoja, mummeli kun innostuu kisoista ja tuijottaa kaikki mitä Lahden maisemissa tapahtuu! Mitalleja, no niitä tuskin suomalaisille on tulossa, mutta hyvä kun joku saa, vaikka muun maalainenkin. Mitä sen on väliä, kunhan toimitaan reilusti ja puhtain paperein!
tänään tapahtui jotain iloista fb kautta ! Minut löysi tai kumpi oikeastaan löysi vuosikymmenien takaa serkkuni! Serkkuni on minua jonkun vuoden nuorempi ja minä kun muutin pois kotoa, yhteytemme ei varmaankaan ikä erommekaan takia ja nuorena aloittamani laulusolistin ura keikkoineen rajoitti paljolti yhteyden pitoa, jopa omiin sisaruksiini. Lapsuudesta alkaen olenkin ollut jotakuinkin ulkopuolinen perheemme historiassa. Paljon on asioita, jotka ovat jääneet minulta kokematta ja näkemättä. Sukulaiset he ovat minun tietämykseni ulkopuolella, heistä kun ei edes tiedustellessani minulle juurikaan kerrottu? Siihen ilmeisesti vaikutti ehkä se vieraus mikä minun ja vanhempieni väliin jäi lapsuuteni alku vuosien Ruotsissa olon takia. Eihän meillä kielivaikeuksien takia aluksi ollut edes yhteistä kieltä ! Miten kauan sitä kesti sitä en tiedä, mutta ainakin ensimmäisen luokkani kävin kahdesti koska en suoriutunut Suomen kielellä koulussa! Se oli varmasti rankkaa aikaa.
Nyt kuitenkin olen ihan vaan suomalainen mummeli ja hurraan jokaiselle suomalaisen saamalle mitalille, ja pikkuisen on kyyneliäkin silmissä, kun kuulen Maammelaulun!
Hyvää kisa-aikaa !