Herääminen puolen yön aikaan. On taas aika ajatella ja paljon. Kutoakin yritin jotta ajatukset vaihtaisivat suuntaa, masennuksesta vaikkapa, ei mihinkään !
Mietinnässä on tietysti tämä taloyhtiömme ovien vaihto ruljanssi. Täydellinen tietämättömyys siitä miten se alkaa ja menee, lähinnä tätä omaa kotiani ajatellen ? Nyt keskiviikkona tuleevat tekijät. Olisiko tämän tekijä firman ollut syytä jotenkin meitä informoida tarpeelisista toimenpiteistä asuntomme kohdalla ja siitä miten edetään asunto asunnolta. Tietämättömyyteni ei kai johdu tyhmyydestä vaan siitä etten ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa.
Eikä tämä olotila ole muutenkaan mieleinen. Mieli on pahasti itseäni kohtaan negatiivinen, en tykkää en arvosta olemistani tai tekemisiäni juuri nyt.
Juuri nyt olen vahvasti sitä mieltä, en ole koira joka kaipaa rapsutuksia. Juuri nyt ja yleensäkkin välimatka ei ole ongelma vaan tunne, poissa silmistä, poissa sydämestä. Riittäisi hyväyön toivotus joskus, ja joskus joku ylimääräinen sanakin, tunteakseni tulleeni huomatuksi. Sitä kun on jonkun vaikea ymmärtää. En minä kuten sanoin tunne tarvetta enään sitä toisen tai toisten jatkuvaa läheisyyttä, oikeastaan kuin ja vain henkisesti. Mutta jos sitä ei oikeasti ja aidosti ole, turha sitä on väkisinkään yrittää tehdä. Nykyään tämmöinen välittämisen ilmaisu on niin helpoa, ihan vaan puhelimella vaikkapa, heps kukkuu ! silloin tällöin, tietääkseni että kas vaan olenkin olemassa! Välimatka ei ole haitta se voi olla jollekkin syy ? Tästä kirjoituksestani on helppo nähdä näiden ristiriitaisuuksienikin takia, nyt ei ole Raijaorvokilla hyvä olo ?
No, kunhan tämä ovi ruljanssi on ohi ehkä niiden vanhojen ovien mukana paha mielikin lähtee, tuoden sitten iloisemman ja jouluisemman mielen !
Eilinen oli ja meni, nyt on tänään ja uusi päivä ja kaiken lisäksi uusikin huomen on vielä tulossa!
Raijaorvokki