Tänään on torstai, se ennakoi viikonloppua. Pimeetä, tylsää ja ikävää. Blogit ovat saaneet jäädä ja Jappeonnelikin, kuten minä, olemme kummallisessa horroksessa. Villasukkia kyllä sitten valmistuu ja oikeastaan aika mukavalla tahdilla.
Itseäni minä siinä kutoessani mietin. Minulla on viime aikoina käynyt jopa vieraita ja ihan kaksittain. Toinen vieraista oli kyllä mieleinen ja peräti mies ! Etäystävä, etäystävä on semmoinen joka ei ole kovinkaan usein fyysisesti läsnä, on vain olemassa puhelimen välityksellä viestitellen ja joskus harvoin soittaen. Pikavisiitti se oli, pari tuntinen semmoinen.
Toinen vieraani oli rouva tästä läheltä omakotitalosta, olemme käyneet ulkoiluttamassa hänen koiraansa pari kertaa.
Enpä ollut yllättynyt omasta suhtautumisestani vierailuihin. Olin helpottunut vieraiden poistuttua, ja vastenmielisen hermostunut heidän tuloaan odotellessani. Tämä minun yksinäisyyteni on minulle kuin etuoikeus, josta haluan vain yksinkertaisesti nauttia. En nauti keskusteluista, ne ovat minulle kuin pakkopullaa varsinkin kun tuntuu ettei minulla ole puolta sanaa sanottavana. Varsinkin kun haluni mukaan elän oikeastaan lähes täysin tapahtuma köyhää elämää. Siis oikeastaan elän vain itselleni ja vain itseni kanssa.
Monesti minulle on minua tuntemattomien ohjeena tullut, miten minun pitäisi mennä ulos tutustumaan uusiin ihmisiin. Miksi, kun minua ei oikeastaan yhtään kiinnosta ? Minulla on kiva koti jossa viihdyn, musiikin ja harrastusteni parissa. Olen sanonut ennenkin ja sanon sen nyt, en tunne itseäni yksinäiseksi vaikka olen ja tulen eteenpäinkin olemaan yksin ja mainittu etäystävä, hän on ja toivottavasti tulee olemaan vain olemassa, hän siellä ja minä täällä. Hän hoitaa epäitsekkäästi avustus tehtäviään balkanilla ja minä vain toivon että hänen matkansa menevät hyvin !
Uusin elämääni myönteisesti vaikuttava tuttavuus onkin sitten uusivanha auto. Mitsubishi josta kyllä olenkin kertonut. Se vie minut mukavasti ulos ja saattaa ehkä kaikessa harmaudessaan antaa väriä elämääni. Harmaudesta johtuen autoni on harmaavarpunen, siis yhden laulaja suosikkini mukaan autoni on Piaf. Kumma kyllä, toistaiseksi kaikki autoni yhtä lukuun ottamatta ovat mielestäni olleet tyttöjä ? Kyllä minä joka ajon jälkeen taputan kojelautaa ja kiitän matkasta. Tämän kirjoittelun aloitin tunteella ettei minulla ole oikeasti juurikaan mitään asiaa, mutta tulihan noita sanoja muutama rivi eikä oikeastaan edes väkisin. Nyt on vain ongelmana miten tämän lopetan ?
Eilinen on mennyt, huominen on tulossa !
Raijaorvokki