Levottoman ja huonosti nukutun yön jälkeen lähtö Ingokoiran kanssa
lenkille uskoin piristää. Pimeää oli eikä otsalampusta ollut juurikaan apua.
Satoiko vai yläpuolella olevat puiden oksatko
tiputtelivat pisaroita päällemme? Ilma oli lämmin ja raikas. Kulku Elimäentiellä on
huomasin aika jännittävää. Heijastinliivistäni ja otsalampustani huolimatta meidät
ohitettiin hyvin läheltä ja kuten siinä tiellä, siinä ajetaan kovaa. Toinenkin
reitti meillä on vaan siinäpä onkin sitten toiselainen ongelma. Eräässä ohitettavassa
talossa on koira joka varmasti haukunnallaan herättää koko kylän vaikka onkin
sisätiloissa. Sitä häiriötä en halua aiheuttaa. Johtuuko haukkuminen koirani läsnäolosta
vai riittääkö pelkkä ohikulku koiruudelle? En aio vaivautua kokeilemaan.
Tänään olisi tarkoitus lähteä kaupoille Loviisaan. Siis me olemme nykyään Loviisalaisia
muuttomme myötä.
Se muutto ja sen jälkeiset kivut olivat taas melkoinen kokemus. On tunne, että olisi
pitänyt jotenkin olla tarmoa huomauttaa muuton todella huonosta hoidosta
tämän ”muuttofirman” suhteen. Kyllä se toiminimi oli, vaan siihen se ammattitaito loppuikin.
Vaan eipä se enään auta, on vain tyydyttävä unohtamaan koko asia ja olla onnellinen siitä,
etää nyt asumme täällä ja toivottavasti sen loppu ajan jonka saamme tai joudumme täällä
tallaamaan. Henkisesti tämä on paikkana monella tapaa parempi kuin Askolan kirkonkylä.
Kuten sanottu tänään käymme Loviisassa ja sitten palattuani otankin leipäkoneen
käyttöön ja leivon pullaa, tosin konetta käytän vain taikinan alustamiseen ja loput
hoidan ihan omin käsin!
Joten pullan tuoksuista päivää vaan teillekkin!
