Ei ollut hyvä alku aamulle! Miksi ihmeessä katsoinkaan television uutisikkunaa? Järkyttävää, jälleen liian varhainen kuolema on kohdannut kahta pientä alle kouluikäistä lasta Kuopiossa. Mitä on tapahtunut äidille, jota epäillään teon tekijäksi? Siinä on tarvinnut mielen järkkyä todella pahasti. Nyt en kyllä jaksa, enkä voi ilman surua asiaa sulattaa? Yritän vain päästä irti tästä, se on niin järkyttävää!
Muuten aamuu alkoi sillä normaalilla lenkillä, jolle minut vei tuo pikkuinen söpöläisemme Ingokoira. Hidastahan se lenkkeily oli, kun hänellä tuntuu nyt lumien maassa ollessa olevan niin kovasti nuuskimista ja tutkimista. Herääminen oli tavallista vaikeampaa nukkumaan menon viivästyessä ja Ingokin siihen viivyttelyyn pikkuisen kyllästyi, jaksoi kuitenkin kököttää ja odotella, kunnes mummeli oli valmis nukkumaan. Ingolla on tapana tulla varmistamaan, että todella menen nukkumaan! Vahtii muutaman minuutin sängylläni vieressäni, lähes ”iholla” ja sitten hyppää alas sängyn viereen matolle nukkumaan. Nukkuessani sitten kömpii johonkin omista tyynyistään. Fiksu koira tuo ruttunaama!
Kutomiseni on saanut uutta intoa keksittyäni pipoille ihan oman tosin helpon mallin. Se ei ole vaatinut kovin suurta kekseliäisyyttä tekijältä, se vain antoi uutta intoa tekemiseen, sitähän minulta vähän puuttui! Nyt vain tarvitsen lisä aikaa? kutomiseeni koska olisi lisättävä työlistaan sitten myös vaikkapa lapaset! Siinä sitä lisäpohdintaa mummelille, siis minulle!
Tänään onkin sitten lenkkien lisäksi vain keskityttävä kutomiseen, osaisikohan ukkokulta laittaa meille ruoat? Katsotaan ja keksitäänpä jotain helppoa!
Pakko on kuitenkin jättää hyvän päivän toivotukset tekemättä sen aamuisen suru-uutisen takia!
