<a href="http://raija182orvokki.blogaaja.fi
Ulkoilu kello viisi aamulla oli seikkilu mummelille ja Ingolle. Kävely kevyenliikenteen väylällä oli haasteellinen ja keskeytyi yllättäen edessä olevaan noin puolentoista metrin korkuiseen höylän jättämään komeaan lumikasaan. Siitä sitten vain etsimään väylää meille, jatkaaksemme aamuulenkkiä. Väylä ja ajotie oli höylätty peilikirkkaaksi, siis hyvin liukkaaksi. Olin tyytyvväinen mahdollisuuteen olla liikenteessä kaksin koirani kanssa. En pidä naurettuna olemisesta, sehän minä olisin ollut, kävellessäni liukastumisen pelossa kuin "ankka Lampinen".
Yö kului taas kerran valvoen. Ukkokulta vei koiruutemme ulos puolenyön jälkeen, siihen minä tietysti heräsin. Loppu yö kului kuulostellessa levottoman koiran liikedintää, pitääkö viedä hänet tarpeillen ulos? Niitä koiraihmisen mietteitä ja huolia. Tuossa hän nyt sitten nukkuu kuono naruleluun nojaten, mukavasti kuorsaten lattialla, kyllästyttyään mummelin kiltäytymiseen aamuleikeistä kanssaan! Luultavasti kohta minäkin heittäydyn makuuasentoon ja otan takaisin sitä yöllistä univelkaa.
Yllättäen muuten, löysin tavan saada myös tekstiin kuvan,jee,jee! Onneksi olkoon mummeli! Iloista lumista lauantai päivää ystävät!
