Ei kuvia vaan arkisia ajatuksia ja tunnelmia blogissani. Silti teitä ihania lukijoita sivuilleni on ja mikä parasta, huomasin vasta miten paljon kommentteja, kiittäviä semmoisia on sivuilleni varsinkin ulkomaalaisilta tullut. Kuvien puuttuminen johtuu ihan vain taidon puutteesta. Kun aihekkin on vain lähes päiväkirjamainen. niin mitäpä niitä arkisia kuvia tänne lisäämään. Olen jo monesti ollut lopettamassa kirjoittelun. Nyt tuntuu etten tee sitä. Kirjoittelu on kuitenkin minulle yksi tapa tulla ulos yksinäisyydestäni. Se minun yksinäisyyteni se ei ole sitä mitä se sana tarkoittaa, Onkoo siinä ristiriita kun sanon, olen yksin mutta en yksinäinen ? Pidän elämästäni juuri näin, on vain hetkiä jolloin kaipaan ääneen lausuttuihin kysymyksiin vastauksen. On kysymyksiä jotka kaipaavat itseäni vieraamman vastausta. On hetkiä jolloin pelkkä halaus tuntuu hyvältä sydämessä ja iholla.
Olen ollut kohta kolme vuotta leskenä, vuosikymmeniä kestäneen yhdessä olon ja avioliiton jälkeen. kyllähän joku viisas minulle sanoi, kyllä ihminen tarvitsee rakkautta vielä kahdeksankymmen vuotiaanakin ? Minun kohdallani se sana rakkaus on kyllä sanana ystävyys. Kuunteleva, keskusteleva, kunnioittava ja kunnioitettavaa olemista. Ei vaatimuksia, ei pakottamista vaan aitoa ystävyyttä.
Sitä mitä sanotaan rakkaudeksi, sitä minä saan kolmelta ihanalta rakkaalta tyttäreltäni, he ovat lahja minulle ! Sitä aidointa rakkautta.
Miten kaipaankaan sitä kunnioituksen tunnetta jota koin edesmennen mieheni taholta. On hyvin vaukeaa saada samaa tunnetta ventovieraan taholta. En etsi sitä, se kai tulee jos on tullakseen.
Tänään vietän hieman surullista ikävän oloista päivää, mutta onneksi tämä menee ohi !
Eilinen on jäänyt taakse, huominen on meille uusi kokemus !
Raijaorvokki