Tämmöisenä päivänä ei ennen saanut järjestää tansseja ja minusta se orkesterin laulusolistina oli tylsää. Se oli aikaa jolloin harjoitukset ja keikat veivät arki illoista neljä tai joskus kuusikin iltaa viikossa. Sitten pitikin olla lauantai ihan vaan jouten.
No, nyt sitä ei ole ongelmana enään tekijöille eikä yleisöllekkään. Ja nyt on sitten lisäksi tullut tämä amerikkalainen Vallentinen päivä kuka sitä milläkin juhlanimellä nimittelee. hyvin se tuntuu kotiutuneen tänne meillekkin ja varmasti jotenkin myös tarpeeseen, itse kukin halukas voi hullutella ja rentoutua tavallaan ja jopa hyvinkin huvittuneena ja joku jopa järkyttyneenä. Voin vain toivottaa kaikille juhlijoille mitä hauskinta iltaa meikkeineen noitahattuineen ja hullutuksineen kaikkineen, kun syötävätkin ovat hämähäkkejä ja muuta ällöttävää jäljittelevää.
Minulla on jo aamusta asti kukkapihalla kannon päällä ollut palamassa kolme kynttilää, Korkein Jukallemme ja kaksi muuta muille pois nukkuneille rakkaillemme ja tutuillemme. ahvenkosken hautausmaan muistolehtoon en halunnut mennä se on minulle vieras. halusin sytyttää kynttilät tänne pihaamme jossa Jukkakin vietti viimeiset hetkensä.
Enään en ole sillälailla enään surullinen. Olen tottunut tähän lähes muista riippumattomaan elämääni. Kyllä se ikävä tulee jopa päivittäin mutta kevyempänä. ja joka aamuhan minä huomeneni ja muutaman sanan sanon hänellekkin joka non kuitenkin päivittäin läsnä katsomalla minua senällä olevassa taulussa ja kynttilän valossa jonka lähes joka aamu sytytän.
Olin luvannut ja olin päättänyt etten enään tähän Jukan pois nukkumiseen ja sen ajatteluun palaan mutta saan kai anteeksi, jos sitä nyt kuitenkin tämmöisenä päivänä sorrun tekemään ja muistelemaan.
Eilinen on jäänyt taakse ja huominen odottaa ovella, näin tänää, hyvää ja iloista viikon loppua
Raijaorvokki