Oman tiensä kulkija.

Vuosikymmenen sukkien kutominen on muuttunut joululahja sukista ympäri vuotiseksi ahkeruudeksi. Tämänpäivän joulupuuha on muuttunut verkkohuivien nypläämiseksi. Värikästä, kevyttä, helppoa ja aika sukkelaa puuhaa. Niitä sitten pakkaan pikku- ja vähän isompienkin tyttöjen joulupaketteihin. Vuosikymmenen sukka urakka on vaitunut ihan vaan tarveharkintaiseksi kutomiseksi. Se on mukavampi niin. Ei semmoista pakonomaista tekemistä, vaan silloin tällöin, vaikkapa syntymäpäivälle lisäkkeeksi. Suosittelen! Sitä vartenhan kuulema me mummelit olemme!
On tiistai päivä ja lähestymme hetki hetkeltä lähemmäksi keskiviikkoa, sitten alkaakin valmistautuminen viikonlopun viettoon! Taas! Miksi taas? Aika kuluu niin, niin sukkelaan! Pessimisti, se minä olen ainakin kun ajan kulkua mietin. Muuten suhtaudun kyllä hyvinkin optimistisesti elämääni.
Pikkumusta ruttunaamainen Ingokoira nukkuu kovaäänisesti sohvan toisessa päässä. Skunkimme sanoisin! Mutta ah, niin söötti kuten tyttären poikamme jaksaa tuota leikkikaveriaan nimitellä. Ingosta heidän vierailunsa on juhlaa, ainakin hetken ja sitten väsymyksen iskiessä on aika mennä turvaan pöydän alle punkkaan nukkumaan. Leikit on leikitty ja Ingon kuorsaaminen lapsia lähinnä huvittaa, on aika alkaa touhuta ihan omia leikkejä.