Kyllä, sitä se on ! Ei pitäisi olla. Eilen tuli vaihdettua jo renkaatkin. Minun osaltani lunta saa vaikka jo tullakin. Olen nyt , ainakin tuntuu siltä henkisesti aika tyhjä. Edelleenkin on semmoinen ollakko vai eikö olla, fiilis. Aurinko paistaa, eikä vielä ole edes kylmä. Juuri äsken kävin postilaatikolla. Siinä sitä päivän liikunta harrastukseni. Liian vähän sanoisin. Enään minulla ei ole sitä liikuntaan pakottavaa pikkuista, suloista Ingo lemmikkiäni. Sanonhan minä päivittäin, jotain pitäisi tehdä. Minä vaan taas istun ja kudon. Yritän joka tapauksessa edes sukkia kutoen parannella jouteliaisuudesta johtuvaa huonoa omaatuntoani. Tiedänhän minä senkin, tämä joutilaisuuskin väsyttää.
Nyt sentään istun tässä kirjotupöydän ääressä ja kirjoitan. Sekin on taas jäänyt, mutta josko sekin asettuisi uomiinsa. Tuntuu etten kuitenkaan voi kirjoittaa ihan kaikkia tuntemuksiani ja mietteitäni tänne. Pakko on sanoa, kyllä minä ainakin tänään tunnen yksinäisyyttä. Se ei ole päivittäistä. On aamuja jolloin herättyäni ihan nautin siitä että olen yksin, ei tarvitse välittää kuin itsestää. Se on kylläkin joka aamuinen tunne nyt kun olen siihen tottunut. Ne hyvät päivät, ne kuluvat ohi niin nopeasti. On hyvä aamu, touhukas päivä ja sitten yht,äkkiä onkin pimeä ja ilta. Nyt tuntuu, hiljaisuus on nautittavaa. Sekin ilmeisesti kuuluu tähän alavireisyyteeni, ei minkään sortin musiikkia. Käsi ei tänään, eikä ole pariin päivään muotoillut, ei vahasta eikä öljystä minkään sortin viivaa tai ympyrää. Niin se vain on, nämäkin sanat joita tapailen tänne ovat tyhjät ilman merkitystä, ilman ajatusta ja ilman sydäntä. Aikoinaan taisin maalata ajatuksella, silmä näkee, sydän tuntee ja käsi piirtää. Näin ei ole tänään, en löydä sanoihin merkitystä. Olen Pahoillani !
Eilistä ei enään ole ja huominen on vasta tulossa, toivottavasti parempana kuin tämä päivä.
Ystävyydellä,
Raijaorvokki