Olihan lenkki piristävä varsinkin Ingolle, energiaa riittää hänellä vieläkin ja minunhan pitäisi osallistua naruleikkiin. Niinhän se menee, ihana ruttunaama koheltaa ja minä yritän koiruutta miellyttää parhaani mukaan. Onneksi ei ole katsojia tai kuulijoita? Ähellys on melkoinen. Ihana koiruutemme on jo oppinut talviaikaan ja antaa minunkin nukkua pikkuisen pidempään. Hän jos kuka pitää minut elämässä kiinni! Niinhän siinä on käynyt, että tuo suloinen nelijalkainen on tullut yhdeksi tärkeäksi kohteeksi elämääni. Kun tulee kevät ja päivät pitenevät aamulenkit saattavat alkaa jopa kello kolmelta aamulla. Miettinyt olen omaa jaksamistani ja toivonkin jaksavani Ingokoiran tahtiin kunnossa ja ajassa. Turhia eivät ole puheet koiran tai yleensä lemmikin antamasta voimasta varsinkin henkisesti.
Tänään on lauantai ja pimeyteen on kai jo tottunut. Pakkasta lupasivat, mutta aamun lämpötila oli neljä astetta, siis ei vielä liukasta. Varmuuden vuoksi kuitenkin laitoin liukastus esteet kenkiin. Niin monesti on tullut kaatumisia, etten pidä varovaisuutta turhana.
Hieman myös kommenttia politiikkaan. Tasa-arvolaki, siitä on nyt puhuttu niin paljon, että mummeli, siis minä en siitä häiriinny, se ei oikeastaan kosketa minua, siinä on kysymys rakkaudesta? Jos tai kun, se tulee voimaan, voin vain todeta, se siitä sitten! Itsekkäästi unohdan koko asian!
Tänään lauantaina jatkan oloani normaalisti, joidenkin asioiden kohdalla silmät ja korvat kiinni pitäen, siis hyvin valikoiden. Hyvää päivän jatkoa!