Ahkera aamun aloitus aamulenkin ja kahvin jälkeen. Näiden torttujen aika on sitten, kun ukkokulta herää. Basteijoitakin tein, joten on suolaista ja makeaa, mahan täydeltä. Ei nyt sentään, sillain kohtuullisesti! On siinä muutama joulun alus aika mennyt näiden puuttumiseen pöydästämme. Jotenkin joulu ei kuulu enään niin kovasti juhlista odotettuihin. Ei minulle, ukkokullasta en niinkään tiedä. Ehkä se kahden hengen jouluruokien teko on vähän liikaan menevää, ja se, että ei oikein onnistu semmoinen jarrutus liikaan valmistamiseen. Siinä sitten niitä jouluruokia mutustellaan viikkotolkulla, siis kyllästymiseen asti. Taas, kuten joka joulu olen tehnyt päätöksiä jarruttelusta, vaan miks se ei oikein onnistu, aina tulee liioteltua.
Nyt on viisi pipoa valmiina, kuudes alkamassa. Sitten ovatkin vuorossa tyttöjen neljä pipoa. Tästä päätellen lapaset jäävät tekemättä. Niitä teen sitten myöhemmin. Pitää vaan muistaa oikeat raitojen väritykset! Ilmeisesti on syytä ottaa valokuvat kunkin lapsen lahjapiposta. No niin, siinähän se ratkaisu.
Lämpötila aamulla oli yksi aste. Siis ei vieläkään pakkasella. Laitoin taas kuitenkin likastumis esteet kenkiin. Vähän oli autotie liukas, joten se ei ihan turhaa ollut. Muuten päivä kuluu taas ihan vaan kutoen ja pikaisesti siivoten, ei niinkään viikkosiivoa tehden vaan semmoisesti kuin, kunhan on tehty merkeissä. Kun kutomiset ovat melkein valmiina siivon perusteellisemmin. Nyt ovat lahjat ne tärkeämmät.
Oikein somaa ja iloista ensimmäistä adventtia. Tänään onkin sitten katsottava, miten kirkossa kuuluu Hoosianna näin joulun ajan alkajaisiksi!