Päivä alkoi varhaisella pukeutumisella, Miksi? en tiedä. Yleensä kekkaloin yöpaidassani yli yhdeksään. Odotinko vai pelkäsinkö jonkun ja kenties jostain tulevan käskyn olla ajoissa valmiina. Ei mitään hajua mistään.
Nyt sitten kökötän täällä keittiössä pöydän ääressä ja yritän löytää fiksuja tai jollain tavalla järkeviä sanoja blogiini.
Sen verran voin sanoa, että eilen kävi pika visiitillä mieleinen vieras. Se visiitti meni melkein sen kahvi kupillisen lisäksi hänen syventymiseensä tauluihini ja vahamaalauksiini. Hän vielä halusi nähdä miten nämä minun vahamaalaukseni syntyvät. Kun hän sitten oli lähdössä hän kysyi varovasti olisiko hänen mahdollista saada yksi tauluistani, johon hän oli kiinnittänyt huomionsa heti katseltuaan olohuoneen seinällä olevia taulujani. sieltähän se hänen mukaansa löytyi.
Olin iloinen, kun hän oli, voi sanoa, todella taiteestani niin innoissaa. Olin jo luulut lähetettyäni pari kuvaa tauluistani. odotin jotain reaktiota, vaan eipä tullut. Lähetin ne puhelimella puhelimeen jossa ei ole kameraa siis ei näy lähetettyjäkään kuvia ? Niin
että,siitäkin mielessäni aikoinaan kiukuttelin. Nyt nähty tykkääminen korvaa kyllä pettymykseni.
On siis tiistai. Eikä kai mitään asiaa ulos, kun ei tarvii mennä postilaatikollekkaan. Näinkö nyt sitten kannattaisi tehdä jotain ruokaa? Ainakin on nälkä.
Kuten aina sanon, eilinen on mennyt ja huominen on vasta tulossa.
Raijaorvokki