Päähänpistoja

Ja taas!
Mitenkä siinä näin kävikään. On ollut taukoa, mutta nyt on taas perjantai ja vasta nyt taas jaksaa kirjoitella ? Viikko on mennyt kuin varkain ohitseni, taas olemme viikonlopussa. Maanantaina meillä oli lapsinelikko äitinsä kanssa kylässä. Siinä sitä oli vilskettä ja vilinää mummilla ja vaarilla ja Ingokoiralla monta paapojaa. Yöpyivät mutta nuorimman koti- ja koiraikävän takia lähtivätkin kotiin suunniteltua aiemmin. Nyt ovatkin sitten koko viikon kuulema matkanneet huvipuistosta toiseen tehden semmoisia päivän retkiä. Mitenkähän mahtavat jaksaa aloittaa päiväkoti- ja kouluviikkonsa maanantaina. Entä äiti sitten. Taitaa äidille koittaa päivittäinen syysloma kun koulut taas alkavat. Onkohan tänään se keskiviikoksi suunniteltu pyjamapäivä heillä? No, meillä sitä ei ole.
Tänään taitaa olla jonkin tasoinen leipomispäivä? Kysymysmerkki siksi, etten ole varma onko edes kaikkia tarvikkeita kotona mitä leivontoihini tarvitsen. Tämä on se ongelma täällä asumisessa. Tarpeisiin nähden kyläkaupan valikoimat eivät ole kovinkaan kattavat, eikä nyt kai ole isännällä, siis ukkokullalla halua tai jaksamista lähteä Loviisaan kuitenkin aika vähäisten ostosten takia. Katsotaan miten tässä käy?
Sää on ihanan syksyinen. Harvinainen semmoinen. Ei sada, on sopivasti viileää ja mikä parasta aurinko paistaa. Sukkien kutominen sujuu vähän laiskasti. Laiskuuttani kuvaa sekin, ettei huvita tarkistaa jo aiemmin kutomani sukat, montako ja kenelle niitä mahtaa olla jo kudottuna. Siinä käy niin, että aikoessani se tarkistuslaskennan tehdä, joko sen unohdan tai keksin jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Tämä on tätä päivää mummelin eiämässä, vähän kai kyllästymistä yhdessä jos toisessakin asiassa. Vähän niin kai on käynyt myös tääsä blogi kirjoittelussakin. Tuntuu että pää on tyhjä, ei ole asiaa.
Nyt kuitenkin valmistaudun viikonloppuun ja teen mikä sattuu huvittamaan, siis rennosti en pakottaen itseäni!
Iloista perjantaita!

Lenkkillä suloisen Ingokoiran kanssa.
Huikean korkeiden, harvakseltaan ympäristöön jätettyjen ihanien mäntyjen mahtavuutta, siinä sitä ihminen pienuutensa tuntee. Mietin kuitenkin,olevani kylläkin vanhempi kuin nuo komeudet, laihasta varrestaan päätellen. Taas tunnen vahvaa yhteyttä luontoon ja nautin siitä. Täällähän minun olisi pitänyt koko elämäni asua. Täällä, vai yleensä keskellä mäntyjä, raikkaassa, puolivillissä luonnossa. Pikkuinen nelijalkainen ystäväni tuhisee tutkimus puuhissaan innokkaana. Rakkettimaisten juoksukohtaustensa jälkeen pysähdellen tarkistamaan ihmisystävänsä tulon luokseen. Ihmisystävän, jonka hitaus on tullut Ingolle jo tutuksi. Hän pysähtyy jasyrjäsilmällä katsoen odottaa että emännän nilkat ovat etujalkojensa vieressä. Sitten voikin taas jatkaa tutkimista ja välillä kirmata kunnes panta naruineenkiristyy. Silloin on pakko hiljentää vauhtia. Pieni kieriminenkin ruohossa silloin tällöin on kivaa, se saa emäntäni nauramaan ja se on hyvä! Naurattamisen taidon minä koirapoika osaan. Kun olen kuullut puhuttavan ulos lähdöstä on aika aloittaa varsinainen show. Kohellus ympäri huushollia luu hampaissa ja pakoilu kaulapannan laittoa saa taas emäntäni tuon ihmisystäväni ja vaariystävänikin nauramaan kun kurkin, muka hymyillen nurkan takaa heitä, panta valmiina. Tykkään myös siitä, kun pääsen auton kyytiin ja kauppareissuille. Oikeastaa siis voin sanoa, niin varmasti me molemmat, emäntäni ja minä, elämä on kaikkineen oikeastaan aika ihanaa!
Hyvää syksyistä lauantaita ja ollaan onnellisia onnestamme itse kukin! Tämä ympäristö minua viehättää!

Mennyttä kesää etsimässä.
Maanantai, sitä edellistä viileämpi maanantai. Aamu alkoi muuten normaalisti, vain aikataulu yllätti, taas kerran. Herätys normaalista toista tuntia myöhemmin, joten lenkille lähtökin oli vasta jälkeen kuuden. Ei ollut se normaali pukeutuminen ihan riittävä. Kylmältä aamu tuntui ja varsinkin se uninen tyhjyyttään helisevä pää paleli. Joku päähine on keksittävä huomiselle aamulle.
Nyt on käyty kaupassa sitä tavanomaista Ilta-Sanomaa hakemassa. Päivän ulkoilukierros Ingon kanssa on takana ja ennen kauppaan lähtöä alustettu ja nostatettu leipätaikina on paistumassa uunissa. Ihan omalla reseptillä tehty, joka kyllä sitten pitää onnistumisen suhteen jännitystä yllä?
Päivä on taas kulunut kuin tyhjää. Liian nopeasti tuppaavat päivät kulumaan. Aina tuntuu olevan se viikonloppu. Kumma juttu, vaikka tässä vietetään niitä eläkepäiviä. Kiireisiä ovat kuulema joillekin? Minusta kun tuntuu, että kuluvat nopeaan vaik, ei mitään tekisikään.
Teenkin vain silloin kun on niinsanottu fiilis, se takaa sen, että on paremmin tehty.
Eilisen päivänkin tekemiset tein fiilis pohjalla, imuroin. Nyt on hyvä mieli. Jotenkin, tämä meidän kolmekuukautta vanha kotimme on siitä kummallinen, olen miettinyt käykö meillä joku menninkäinen siivoamassa tietämättämme. Varmaan käy, täällä on aina siistimpää kuin entisessä kodissamme. Sitäpaitsi asummehan täällä männikössä. Mistä näitä kotihengettärien ja tonttunen touhuista voi tietää?
Noniin, satuiluksihan tämä menee tänään näköjään? Mutta ei sen vaarallisempaa ! Hyvää uutta viikkoa!

Taas on uusi sunnuntai!
Illalla onnellisena siitä, että voin käydä nukkumaan ja suihkun jälkeen se tuntuu vieläkin ihanammalta. Kodissamme on entisestä poiketen ihan oma saunatilakin vaan enimmäkseen tulee kuitenkin käytettyä vain suihkua? Ennen oli maksullinen talosauna ja sen aikataulullisesti orjuuttava käyttö oli välillä vastenmielistä. Nyt helpottaa saunaan menoa pakottomuus.
Aamulla onnelliseksi tekee se, että saa herätä aamuun. Ingokoiran suloinen hyvänhuomenen toivotus, valmistautuminen aamulenkille ja lenkin jälkeinen kahvihetki! Keskeneräinen sukka odottelee pöydällä kutojaansa ja samalla kun tässä kirjoittelen odotan luvattua syyssadetta. Syksy kaikkineen on ihanaa!
Odottelimme punaista superkuuta nähdäksemme pari kolme päivää sitten, vaan pilvisyys teki näkemisen mahdottomaksi. Upeita kuvia olivat saaneet jossakin päin Suomea joten oli tyytyminen niihin.
Tänään sunnuntaina sitten ei olekaan mitään kummallista suunnitelmaa tämän päivän varalle vain hyvin arkista olemista, kun ei ole tarvetta mennä edes Ilta-Sanomiakaan hakemaan kaupasta. Kyläkaupamme aloitti talviajan ja kauppiaskin saa nyt viettää edes yhden päivän viikosta ihan vaan kotona. Vähänhän me käytämme kyläkauppaa, enemmän pitäisi käyttää pitääksemme edes tämän palvelun kylällämme. Vaan niihän se tahtoo olla, kun menemme Loviisaan puuttuvia ja edullisempia ostoksia tekemään, tulee ostettua enemmän ja pidemän ajan varalle. Hieman se tehtyjen ostosten vähäisyys kyläkaupasta jopa siellä käydessä hävettää mutta…
Samaa voisi sanoa paikallisessa kirkossa käynti. Minä en ole muutenkaan ahkera sitä palvelua käyttämään. Kerran olen siellä ollut ja ukkomulta kolme kertaa. Kolmannella kertaa hänet sinne vein ja hain. Nyt hänenkin käyntinsä ovat loppuneet, ehkä osittain siksi ettei hän kuule sillä riittävästi ja virretkin ovat kuulolaitteen takia melodiallisesti vajaita. Se on muuten hyvin puutteellinen asia kirkossa kävijälle jolla on ongelmia kuulon kanssa. Paljostahan hän muutenkin jää paitsi arkisissakin asioissa. On asioita joita ei joka paikassa voi riittävällä äänemvoimakkuudella sanoa.
Tänään on sitten ihan tavallinen päivä tosin laiminlyönnistä johtuen joudun kyllä tarttumaan imuriin ja pölyriepuun, siitä ei meillä oikein näin sunnuntaina tykätä, sen aika olisi tavallinen arki!
Hyvää päivän jatkoa kuitenkin.

Kummallinen sanonta otsikkona? Se tuntuu ihan sopivan tämän viikon fiilikseen. Uutena asiana tai tekona tälle ikäkaudelleni, päätin ammattilaisen työn hoitamalla kaakeleiden saumaamisen ihan itse todeten työn mukavuuden, voisin tehdä sen toistekin. Seuraava brojektini on wc:n seinien maalaaminen. toivottavasti se onnistuu ennen joulua. Tuntuu, että voisin uusia koko huushollin ainakin näiden helpompien töiden osalta. Johtuukohan se siitä että maksamme tätä kotia ihan omaksemme, emmekä alistuneina vuokralaisina.
Aloitushan oli ihan sopiva, kun meille laitettiin uusi wc istuin, korkeampi valkoinen, ajattelin, että matala ja lisäksi väriltään keltainen saavat poistua retron seinätarran saattelemana joten oli selvää, että myös kaakelointi on tarpeen. Nyt odottelemme, että ostamamme lavuaari tullaan asentamaan kaikkine putkineen, hajulukkoineen kaikkineen paikalleen. sama ongelma, keltainen lavuaari liian matalalla on kylpyhuoneessakin mutta se saa olla toistaiseksi.
Maanantai aamuna oli se odotettu punaisen kuun aamu, mutta kuin ilkeyttään meille näytettiin vain pilvien täyttämää taivasta. siinä sitä tuli muisteltua ikimuistoista edellistä pimennystä yli kolmekymmentä vuotta sitten. miten kapusimme Malmikartanon täyttömäen päälle eväinämme vasta keitetty kahvi illalla leipomani pullat. meitä oli kolme, Tytti ukkokulta ja minä. Se matka Malmikartanoon oli aika pitkä kävellen tehtynä, mutta se tunnelma sitten siellä ylhäällä kummulla, se innostunut väkijoukko, joka jännittyneenä näytelmää oli tullut todistamaan sai meidätkin entisestään innostuneemmaksi, taisi alakerran naapurin poikakin liittyä seuraamme. Kun pimennys alkoi koko luonto hiljeni ja tuntui että sydän pysähtyy. parasta tässä on se ,että Tytillekin jäi muisto, jota hän ei kuulemma koskaan unohda! Se innostus millä hän heräsi ollakseen näkemässä tätä luonnon näytelmää. Yhteys mikä meille välittyi on yksi parhaita elämäni kokemuksia.
Nyt sitten olemme palanneet arkeen. Jatkamme kuten ennenkin ilman sen suurempaa draamaa sukkien kutomista jatkaen . Hyvää arkea teille ja meille kaikesta huolimatta!

On sunnuntai. Aamuherätys kello neljä, ihan ilman syytä! Minä vain heräsin ja nousin seurustelemaan tuon ihanan ruttunaaman kanssa todettuani ettei enään ole unen tarvetta. Ingo, tuo ruttunaamainen koiramme oli tietysti tyytyväinen ja aloitti iloista riehumisen välittömästi nähtyään, kas, mummeli nousee! Ruuanlaittoa koiralle ja muitakin aamupuuhia. En halunnut ihan neljältä mennä pimeään yöhön lenkille. Viideltä sitten lähdimme toiveena oli kuun näkeminen, vaan täälläpä se kuu piiloutuu näiden komeiden mäntyjen taakse, kuin kiusallaan. Taas kerran voin vain miten suloinen tuo pikkuötökkä onkaan, tuo jatkuvasti tutkimustyötä tuhisevalla kuonollaan tekevä pikkuinen.
Kotiolot lenkin jälkeen alkoivat keittiötä hiljaisesti siivoten, enhän halunnut pelästyttää ukkokultaa kolinoilla. Sukan kutomiseenkin aikaa löytyi ja ukkokullan herättyä tein mitä olin päättänytkin tehdä, pesin ikkunat, jee, siis luit oikein, pesin ikkunat!
Nyt on ongelma sen pikkuremontin takia. Tori.fi kautta hain mielestäni selvästi nimenomaa putkimiestä? Kävi kuten pelkäsin, kyllä hän osasi laatat pistää seinään ja sen hän tekikin ja mielestäni ammattitaidolla, mutta sen lavuaarin ja siihen liittyvän asennuksen kanssa tulikin sittenkään ongelmia. Ensinnäkään niitähän ei saa ei taloyhtiön eikä vakuutuksenkaan määräysten mukaan kuka tahansa tehdä. Olisimme joutuneet pyytämään ammattilaisen apua koska lämminvesi putken suljin oli juuttunut. Näin taloyhtiö olisi saanut tietää tekijästä ja sitten…
Nyt peruutin ja siirsin remontin jatkoa selvittääksemme miten tämä jatkuu, vai jätämmekö (emme jätä) käyttöön keltaisen matalalla olevan lavuaarin.
Huomenna on siis tärkeä remontiin liittyvä päivä!
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa!

Aamukahvi ja aamulemkki, ne ovat nyt jo takana siis kahden sorttista nautintoa. Ingokoiran tahdissa sitä tallustettiin ihasteltiin aamun sumuisuutta ja taas päivittelin syysaamun ihanuutta. Eilinen päivä sujui monenlaisessa puuhassa ja ihmettelin itsekkin omaa nopeuttani. Leivoin aamulla leipää ja ehdin tehdä omenapiirakankin. Ensimmäiset muuton jälkeiset Keravalaiset sukulaisvieraat tulivat katsastamaan uuden kotimme. Samalla terveydenhoitaja käly tutki osteoporoosi tilanteemme. Tulos oli odotettu. Pitäis varmaan uskoa ja tehdä jotain.
Mitä tänään eipä kai juurikaan muuta kuin kauoassa käynti ja yritys saada se pienoisremontti alkamaan, jos ei nyt viikonloppuna onnistu, niin se siirtyy ensi viikolle. Maanantai on syytä varata valmisteluun Hyvinkään parinpäivän käynnille. Sitten tuleekin muutaman päivän tauko isommille tapahtumille, Voiko meillä oikeastaan mitään isompaa ollaqkaan? Lokakuu on koululaisten syysloma kuukausi mikä tarkoittaa sitä, että lapsenlapsia tulee kyläilemään.
Lyhyestä virsi kaunis, kun ei ole asiaa niin mitä sitä enempää kirjoittelemaan.
Hyvää perjantaita ja lämmintä syksyä, nautitaan siitä!

Ihanaa lämmintä syksyistä aamua!
Koiruuteni ja minä itse ulkoilimme aamuhämärissä ja nyt turvallisin mielin, kun muistin pukea heijastin liivin. Parina aamuna viiden aikaan liikkeellä ollen todella pimeässä,heijastinliivien puuteesta muodostui lähes painajainen minulle, oli kuin olisi ollut alasti liikkeellä no, silloin olisi ainakin huomattu? Eilinen aamu sujui ahkerissa merkeissä, se on niin tärkeä asia, että se on mainittava. Tekemiseni kun ovat niin vahvasti kiinni niinsanotussa fiiliksestä. Ahkeruutta täytyy löytyä saadakseni muuton jälkeiset hätäratkaisut korjatuksi. Siis kaapeihin ne mitä sinne kuuluu ja mihin kuuluu? Tuli pistettyä vaikka mitä ja mihin laatikoiden tyhjentymiseksi. Tuntuu, että puuhaa riittää. On kuitenkin ihan erilaista touhuta nyt kun ei ole enään kysymyksessä vuokra-asunto vaan oma, siis pankin.
Tänään menemme Porvooseen. On ostettava seinälaattoja ja laatoitukseen tarvittavia tarvikkeita wc:n seinään entisen ruman tarran tilalle. Lähipäivinä sitten meille tulee putkimies joka laittaa keltaisen liian matalalla olevan lavuaarin tilalle valkoisen lavuaarin ja samalla nostaa sen korkeutta. Kylpyhuoneessa on sama ongelma lavuaarin kanssa vaan sepä ei haittaa. Wc:ssä oli eri tilanne, kun sinne asennettiin valkoinen ja korkeampi wc-istuin. Turhamaisuuttako, no olkoon vaan, kyllä samassa tilassa pitää olla samanväriset.
Loviisa johon nykyään tämä uusi kotipaikkamme kuuluu, on noin kahdenkymmenen kilometrin päässä pieni viehättävä kaupunki, hyvin vähäisin palveluin. Siinä syy matkailuumme Porvooseen.
Täällä me nyt elelemme omassa hiljaisessa rauhassa! Sitä osaa arvostaa Askolan meluisuuden ja ilkivallan jälkeen, joka kuulema on lähtömme jälkeem vain varsinkin ilkivallan suhteen vain pahentunut. Siellä ei enään olla vain valitusten varassa vaan nykyisin jo tehdään rikosilmoituksia ilkivallasta. Olen pahoillani asukkaiden puolesta.
Tämmöisiä mietteitä tänään, hyvää päivän jatkoa ja raikasta syksyä !

Mitäkö otsikko tarkoittaa? Sitä se tarkoittaa, joulu on tulossa ja mummeli kutoo, kutoo ja kutoo sukkia. Oikeastaan en välttämättä vielä kudo joululahja sukkia, vaan kylmien lattioiden takia paleleville jaloille lämmikettä.
Aamulenkin saimme tehdä Ingon kanssa lämpimän kosteassa pimeydessä. Reittimme varrella olevaa polkua onneksi valaisi edes osittain katuvalot. Sekin on etuna täällä uudessa kotipaikassamme. Valot palavat myöhään yöhön ja syttyvät aamuvarhaisesta, aikaa en ole vielä selvittänyt itselleni mutta ainakin aamuisin ennen viittä ovat jo valaisemassa. Pihavalot valaisevat puoleen yöhön.
Tunnelma aamulenkin aikaan on hyvä jopa onnellinen. Kun, pakostakin sen teen, Askolassa häiritsi se lähes joka aamuinen ilkivallan tekojen määrä mitä oli saatu aikaan illan ja yön aikaan. En minä niiden ohi päässyt laput silmillä. Se sekä suututti että suretti.
Tänään ei lukujärjestyksessämme ole muuta kuin kyläkauppakäynti lehden hakuineen joten aikaa jää kutomiselle enemmän ja on jopa mielenkiintoisempaakin.
Kirjoitan tätä blogiani tabletilla. Onko tabletin käyttö tässä kirjoittelussa parempi, mitä tulee moittimaani kannettavan tekstin jaotteluun. Se on ainakin helpompaa, että pisteen jälkeen tabletti osaa aloittaa lauseen isolla kirjaimella! Ehkä siksi se tahtoi minulta unohtua, kun tottumus tähän tabletilla kirjoitteluun on ja pysyy takaraivossa. Nyt lakkopäivänä onkin sitten jännittävää seurata toteutuuko luvattu, siis ennustettu syysmyrsky lakkoilijoiden niskaan?
Iloista laiskaa perjantaita !

Leipäkone, se se on hyvä apulainen laiskahkolle emännälle. Aamukahvin ja lenkin jälkeen
laiton koneeseen aineet ja taikinan alustuksen päälle ja ei kun kone töihin.koneen työskennellessä
minä kirjoitin blogin joka hukkui jonnekkin eetteriin? Ei siinä kaikki, totesin ettei pullataikinan
alustus edes koneella ole helppoa. melkein meni läskiksi sekin.Kun sain pullat jotenkin nostatus kuntoon
ja paistovalmiiksi uunissa ei ollutkaan muuta päällä kuin valot! Uusi odotus ja pelko siitä että tämäkin
vaihe menee läskiksi. Saa nyt sitten nähdä mitä muuta ongelmaa mummeli järkkää tälle päivälle.
Aamu oli pimeä, lämmin ja kostea. lenkkimme oli vain tavallista aamulenkkiä lyhyempi. Emme kiertäneet
normaalia lenkkiä, koska se lenkki on osoittautunut aikavaaralliseksi, varhaisesta ajankohdasta huolimatta.
Otsalamppu ja heijstinliivi ei tunnu autoilijoita kulkijasta varoittavan, siis on keksittävä uusi lenkki.
metsätie olisi sitä ja se olisi tuossa ihan lähelläkin mutta pimeydessä otsalamppuni on liian himmeä.
Se onkin sitten uusi ostokohde seuraavalle kerralle kun menemme Loviisaan.
Eilen kävimme sitten kaupassa tärkeimmät ostokset olivat katuharja ja pullasuti, joka muutossa on eksynyt
väärään paikkaan.Ruokiakin tuli ostettua useammaksi päiväksi joten kyläkaupan käyttö rajoittuu vain maitotuotteiden
ja Ilta-sanoman ostoon.
Nyt kun taas olen tähän kirjoitteluun innostunut, niin yksi asia jota taaskin ihmettelen tämän ohjelman sanojen
ja tekstin kummalliseen jaotteluun? Siis opiskeltavaa riittää, mutta yrittäkääpä nyt kuitenkin saada mummelin
ajatuksista jotain selvää!

Levottoman ja huonosti nukutun yön jälkeen lähtö Ingokoiran kanssa
lenkille uskoin piristää. Pimeää oli eikä otsalampusta ollut juurikaan apua.
Satoiko vai yläpuolella olevat puiden oksatko
tiputtelivat pisaroita päällemme? Ilma oli lämmin ja raikas. Kulku Elimäentiellä on
huomasin aika jännittävää. Heijastinliivistäni ja otsalampustani huolimatta meidät
ohitettiin hyvin läheltä ja kuten siinä tiellä, siinä ajetaan kovaa. Toinenkin
reitti meillä on vaan siinäpä onkin sitten toiselainen ongelma. Eräässä ohitettavassa
talossa on koira joka varmasti haukunnallaan herättää koko kylän vaikka onkin
sisätiloissa. Sitä häiriötä en halua aiheuttaa. Johtuuko haukkuminen koirani läsnäolosta
vai riittääkö pelkkä ohikulku koiruudelle? En aio vaivautua kokeilemaan.
Tänään olisi tarkoitus lähteä kaupoille Loviisaan. Siis me olemme nykyään Loviisalaisia
muuttomme myötä.
Se muutto ja sen jälkeiset kivut olivat taas melkoinen kokemus. On tunne, että olisi
pitänyt jotenkin olla tarmoa huomauttaa muuton todella huonosta hoidosta
tämän ”muuttofirman” suhteen. Kyllä se toiminimi oli, vaan siihen se ammattitaito loppuikin.
Vaan eipä se enään auta, on vain tyydyttävä unohtamaan koko asia ja olla onnellinen siitä,
etää nyt asumme täällä ja toivottavasti sen loppu ajan jonka saamme tai joudumme täällä
tallaamaan. Henkisesti tämä on paikkana monella tapaa parempi kuin Askolan kirkonkylä.
Kuten sanottu tänään käymme Loviisassa ja sitten palattuani otankin leipäkoneen
käyttöön ja leivon pullaa, tosin konetta käytän vain taikinan alustamiseen ja loput
hoidan ihan omin käsin!
Joten pullan tuoksuista päivää vaan teillekkin!

Tänään tiistaina 15 syyskuuta,

Uusi osoite, uusi koti, ja kaiken lisäksi vielä uusi konekkin!
Ukkokulta ei ole vaihtunut ja koiruuskin röhkii selkäni takana kuin ennenkin.
Vaan entä sitten tämä kannettavani, siis läppärini sen kanssa on vaikeeta.
Uusi opetteleminen tähän Windowsohjelmaan, se tuottaa vuosien jälkeen vaikeuksia!
Kuviakin on turha vielä odottaa, kunhan selvitän itselleni miten se siirron koneel-
leni teen? OMinäpä uskon kyllä se temppu vielä löytyy ja tehdään.
Tänään meidän piti olla Hyvinkäällä, se kuitenkin peruuntui.
Nyt sitten odotamme tietoa miten tyttären käsi on tohtorisedän mielestä parantunut
ja uusi kipsikin siihen laitetaan.
Palaan alkuun siihen uuteen kotiin ja siihen liittyvään. Toukokuussa näin ilmoituksen
rivitaloasunnosta täällä Ruotsinpuhtäällä. Tulimme asuntoa katsomaan ja riemastuin pihasta
ja ajatuksesta, että voin istuttaa mieleisiäni kukkia pihaan. Pelonsekaisin tuntein sitten
odotin puhelua, joka ilmoittaa jonkun muun ostaneen asunnon. Onneksi niin ei käynyt.
Juhannuksen jälkeen sitten muutimme ja totesin,ettei olekkaan tarvetta istutuksille,
vaan piha kukoisti monin, monin perennoin ja lisäksi vielä minun kuyvittelemiani kukkia,
Siinäpä sitä syy ihastumiseen myös pihan osalta.Täällä me nyt sitten asumme ja hyvä niin.
muutosta sinänsä kerronkin sitten aikanaa.

Voitolla ollaan flunsasta ja toisestakin vilustumistaudista. Flunssa sitten iski, ei kai se johtunut rokottamattomuudesta? Sitä en ole suostunut ottamaan vuosiin, ja terveenä olen pysynyt!
Joulun alusaika meni kutoessa, ja sen jälkeinen elämä sairastellessa. Siinäpä selitys hiljaisuudelle. Ei tässä nyt vieläkään olla ihan terveen kirjoissa, vaikkakin lääkäri antoi hyväksyntänsä ajokortin uusimiselle.
Ihmettelyn aiheekseni nousi kysymys meidän, siis Askolan terveyspalveluista. Meillä ei ole lääkäriä,joka voi tarkistaa ajokorttiin oikeuttavan terveydentilan. Eikä myöskään meillä on yksi lääkäri, jos hän sairastuu niin ei ole ketään tilalle,vaan on mentävä, kuten tässä ajokortti tilanteessa yksityiselle! Loppiaisen jälkeinen tautitilanteeni vaati lääkitystä, mutta sairastumisen takia ei ollutkaan saatavissa lääkärin apua!Ei ihan hyvältä vaikuta! Heitteille jätöltä vaikuttaa!
nyt kuitenkin tuntuu että elämä voittaa, elleivät sitten liukastumiset tee elämästä vaikeata. Sitä liukkautta tulee riittämään. Onneksi vävy lähetti meille erinomaiset liukuesteet ja niillä on selvitty jo monta liukasta vuotta. Niiden hankinta ei ole turhaa!

Oli ilo tehdä ne ensimmäiset jäljet lumeen tänään aamulenkillä, tuon nöpöisen pikkuystäväni kanssa aamu varhaisella! Lenkki oli lyhyt, mutta teki tehtivänsä. Pikkuisen jalat alkoivat palella, pakkasta oli kai yhdeksän astetta? Olenhan tehnyt tossut Ingokoirallemme jo viime talvena, pitääkin tänään ne hakea esille! Uudet veden pitävät olen tilannut, kaippa ne tulevat sitten pyhien jälkeen, toivottavasti talvea riittää! Aamun vaatetukseen Ingolle kuului villapusero sekä sadetakki, heijastimien takia.
Vajavaiset joululahjat ovat paketoituna ja osa lähetettyina ja varmasti myös saatuina. Työni jatkuu koko ajan. Kun talvi jatkuu, tarvetta lämpimiin asusteisiin riittää? Tänääkin valmistuu sukat yhdelle lapsenlapsistamme. Olisi kiva tietää mitkä ovat tuntemukset jo saatuihin lahjoihin!
hyvää ja tunnelmallista joulua! Lapsuudestani muistankin miten pettynyt olin joulun jälkeen, sen päättymiseen. Mutta nyt se on kai lähinnä yksi pyhä muiden joukossa.
Hyvää joulua kuitenkin uudelleen toivotettuna!