Päähänpistoja

Leipä paistuu uunissa. Sen on vaivannut leipäkoneeni! Sen työskentely on nyt lähes päivittäistä. Kesti pitkään ennenkuin ymmärsin sen helpottavan leipomisiani. Koneen vaivatessa taikinaa, minä voin puuhata ihan mitä tahansa. Sitten leivon haluamiani tuotteen, nostatan ja paistan. Siis, mikä helpotus laiskan elämään?
Ensimmäinen paketti on lähetetty, vajavaisia lahjoja, niitä lapasia en sitten ehtinyt tehdä, mikä tietää etteivät kutomiset ole läheskään loppuneet, niiden aika on sitten joulun jälkeen! Joulun ajan kotona olomme se tietää sitä, etteivät puikot ja niiden helinä lopu.hetkittäin on iskenyt pieni kyllästyminenkin kutomiseen, mutta onneksi vain hetkittäin!
Nyt ei ainakaan vielä sada, toisin kuin pari aamua sitten. Aamulenkki oli raikkaan sateen johdosta ihanan raikas. Sade suoritti raikastavan kasvojen pesun,olo tuntui hyvältä. Mieleen tuli, Taivaan Isä hoiti mummelille kasvojen pesun, minulle outo, mutta hyvä herääminen!
Kuten kerroin, joulu on jo ovella ja me vanhat kökötämme vain kotona! Mitä muuta me voimme kuin olla onnellisia olotilastamme.
Vielä on joitakin asioita jouluun liittyen tekemättä, mutta kaikki kyllä järjestyy parhain päin.
hyvää lauantai päivää!

Viikonloppu oli järkky, ainakin mitä tulee teiden liukkauteen ja melko hoitamattomuuteenkin. Sadekaan ei auttanut asiaa, melkein päinvastoin. Liukkaus vain paheni veden myötä? Ne lenkit Ingokoiran kanssa olivat tällä kertaa lähes painajaista juuri tuon liukkauden takia! Lonkat olivat kovilla jännittyneen köpöttelyn takia! Onneksi siitä selvittiin! Edes jonkin tasoinen hiekotus olisi ollut tarpeen! Mahtaako olla säästöstä kysymys, kuntamme kun teettää lähes kaikki tietyöt yksityisillä siis maanviljelijöillä. Eikö haluta ylitöillä kunnan taloutta rasittaa?
No, nyt on kuitenkin arki ja viiden aikaan aamulla jo koneet olivat ahkerina tienpäällä ja toimissaan. Miten hyvin se tehdään onkin sitten nähtävissä kun minä porhallan, jos pystyn apteekkiin ja kauppaan.
Osa päivästä meneekin sitten lahjojen pieneen lisäämisen pohdintaan. Kuten olen ajatellut, puuttuvat ajatellut löytävät tiensä syntymäpäivälahjoiksi!
Nyt sataa taas, tälläkin kertaa se on vettä.
Hyvää uuden viikon alkua ja oikein hyvää, joskin sateista päivää

Kuva kertoo kaiken, mummelia lapsettaa! Aamu on taas aivan ihana, hiljaisuutta, lenkkeilyä suloisen Ingokoiramme kanssa ja vielä makuhetki teemukin ääressä! Mitäpä tässä mummeli voi enään muuta toivoa? Siis kaiken kaikkiaan ihana aamu. Ei tuulta, ei pyryä, asteen verran pakkasta joka oli sitten kovettanut sen eilisen loskan paikoin hyvinkin kovaksi ja teräväksi tallattavaksi tielle.
Päivät ovat kuluneet käsitöiden merkeissä ja tietysti se tärkein, päivää ohjelmoiva Ingon ulkoiluttaminen. Olenhan minä leiponutkin, yllättäen jopa kakunkin tehden. Enkä niitä pullia ja kakkua käsin tehnyt, vaan koneellisesti! Koneita on ollut, vaan enpä ole viitsinyt? niitä käyttää hyväksi, tosi tyhmää! Miksi hankkia koneita, ellei niitä käytä hyväksi? Pöllö! Nyt on maukkaita pullia ainakin ukkokullan mielestä, entäs kakku sitten, marmorikakku,sekin hänelle maistuu ja sehän on tärkeintä!
Kirjoittamiset ovat jääneet väliin, siitä voin syyttää uutta puhelintani! Nokialainen. Ei enään leikkimistä samsungilla, se on onneton lelu, joka ei ainakaan täällä pysty löytämään niitä verkkoja. Onko se mahdollisesti jonkin sortin merkkivika puhelimessani? Pitäisikö siitä ottaa selvää nyt kun vielä on takuukin voimassa? No, uusi puhelin on nyt kuitenkin käytössä eikä verkko ongelmia ole ilmennyt! Ei enään ilmoituksia olemattomasta verkkoyhteydestä. Sama ongelma on myös tablettini kanssa? Jos minulta kysytään, SAMSUNG on lelu oli se sitten puhelin tai tabletti!
Lunta on tullut vaan ei sentään tupaan. Maisema ja maailma on valoisampi. Hyvää sunnuntai päivää!

Aamun touhuja lenkin jälkeen ovat sävyttäneet eilisen ylimääräisen valvomisen aikaansaama väsymys! Kuitenkin olen jo paljon tehnyt jopa pullataikina on nousemassa. Kohta se on kyllä taiteiltava pullaksi ja uuniin. Pikkuisen tuossa siivosinkin, tulihan se laiminlyötyä osittain ennen tätä viikonloppua.
pääasianani kuitenkin koiran hoivaamisen jälkeen ovat kutomiset ja aika hyvin ne ovatkin edistyneet. Mutta se aika minkä laitan nyt kutomiseen on pois muista töistäni ja se on paljon se.
Eilen katselin linnan juhlia ja ajattelin niitä juhlien ja muistelujen arvostelijoita! Tahtovat muistelujen lopettamista ja muutoksia juhlinnan reseptiin? Vaatimuksia tuntuvat vaativat nuoret. Itsenäisyyspäivä on kerran vuodessa, miksi siitä ja muisteluista pitäisi luopua? Nehän ovat kansakuntamme kohtalon vuosia, vuosia jotka ovat monella tavalla vaikuttaneet jopa ihmisen minuuteen.
Synnyin evakkomatkalla Viipurista Korpilahdelle. Koskaan ei äitini puhunut mitään oloistaan siellä. Koskaan ei puhunut vaikeuksistaan, ei edes aikuistuttuani. Lähdimme Tampereelle nuori tätini ja minä äitini olikin sinne jo mennyt isojen siskojeni kanssa. Isäämme, joka olikin ja elikin jo omaa elämäänsä siellä, mitä sitten heidän välillään tapahtui se oli vain heidän välisensä asia.Kaikki on minulle jäänyt epäselväksi. Ilmeisesti olivat jotain saaneet sovituksi keskenään?
Vauvana minut lähetettiin Ruotsiin. Siellä olivat myös kolme muuta sisaruksistani, kaikki kolme olimme eri perheissä. Minä sain hyvän kodin ja siskon ja veljen. Mitä siellä tapahtui? Hyvin vähäisiä muistoja on iästäni johtuen Ruotsin ajoista. Selvimpänä ja katkerimpana muistan illan, joka osoittautuikin sitten viimeiseksi illaksi perheessäni, minulle kerrottiin että minut lähetetään kotiin? Minähän olen kotona? Miten kaikki meni sitä en nyt jaksa, halua muistella! Sen tiedän ettei kaikki mielestäni mennyt lasta ajatelen oikein! Mitä tämänpäivänä nuori tietää mitä minä ja moni muu niinsanottu sotalapsi tunsi se aikaisissa menettelyissä, jo sananakin tuo on kauhea! Mitä ne silloiset toimet vaikuttavat koko loppuelämän henkiseen tilaan! Ennustaja aikoinaan kortteja selatessaan ihmetteli todella värikkäitä elämäni kortteja! Jonkin sortin etu kai sekin!

Taas on yksi itsenäinen Suomivuosi takana. Mitä vuosi on tuonut tullessaan, huolia, huolia ja taas huolia. Nyt en tarkoita yksityis elämääni niinkään, vaan koko meidän ennen niin sisukasta ja elämänmyönteistä elämäämme? Onhan aika räävitöntä, että annettiin valta nykyään hoetulle ja muodikkaasti nuorisolle ”pääministeri valinnassa”. Tulokset ovat nyt viimeistään näkyvissä. Tulokset kertovat karua kertomaa, ja nuoriso ottikin sitten ”hatkat” ja lähti lipettiin! No, syypää ei ole yksin meidän triatlonisti vaan kyllä tämä lepsuilu alkoi jo edellisen toimiessa. Taisivat mielessä pyöriä EU pyrkimykset ja kukas sitä nyt voi jakautua moneksi? Suossa ollaan. Naurettavia selityksiä ovat Stubin selitykset mietteistään viime kesältä! Hän kun kuulema mietti hallituksen kaatoa, ai, ihanko totta! Mikset sitten…
Huomenna sitten vietämme sitä EU: n alaista itsenäisyyspäivää. Kyllä siihen pystyy, kun pitää silmät ja korvat kiinni, eikä mieti yhtikäs mittään!
Katsotaan nyt kuitenkin kun upea presidenttiparimme vastaanottaa vieraansa, ja hymyillään!

Tänään maanantaina maisema on edes pikkuisen talvinen huurteineen. Kaunista on. Pieni toive jouluun liittyen, jospa edes näin valkoisena saisimme viettää jouluntienoon. Verkkohuivien kohdalla on tällä hetkellä taukoa, niin tekemisen kuin myynninkin kohdalla. Pipoja syntyy melko mukavasti, vaikka eilinen päivä oli hankala aloittaessani kuudennen pipon kutomisen. On vaikeaa kutoa mustasta langasta siinä näkökykyni on koetuksella ja valon puute. Valoa on vaan ei tarpeeksi voimakasta nykyisille silmälaseilleni.
Tänään on päivä joka tuhraantuu asioidessamme Porvoossa.
Aloitettuani tänään tämän blogi kirjoittelun, :surprise: oli outoja ongelmia yhteyksien ja sitä myöden myöskin median siirron kanssa! Jännittävä nähdä miten kuvan siirron kanssa kävi.
Nyt kuitenkin toivotan vain kiireistä, siitä huolimatta mukavaa maanantai päivää!

Ahkera aamun aloitus aamulenkin ja kahvin jälkeen. Näiden torttujen aika on sitten, kun ukkokulta herää. Basteijoitakin tein, joten on suolaista ja makeaa, mahan täydeltä. Ei nyt sentään, sillain kohtuullisesti! On siinä muutama joulun alus aika mennyt näiden puuttumiseen pöydästämme. Jotenkin joulu ei kuulu enään niin kovasti juhlista odotettuihin. Ei minulle, ukkokullasta en niinkään tiedä. Ehkä se kahden hengen jouluruokien teko on vähän liikaan menevää, ja se, että ei oikein onnistu semmoinen jarrutus liikaan valmistamiseen. Siinä sitten niitä jouluruokia mutustellaan viikkotolkulla, siis kyllästymiseen asti. Taas, kuten joka joulu olen tehnyt päätöksiä jarruttelusta, vaan miks se ei oikein onnistu, aina tulee liioteltua.
Nyt on viisi pipoa valmiina, kuudes alkamassa. Sitten ovatkin vuorossa tyttöjen neljä pipoa. Tästä päätellen lapaset jäävät tekemättä. Niitä teen sitten myöhemmin. Pitää vaan muistaa oikeat raitojen väritykset! Ilmeisesti on syytä ottaa valokuvat kunkin lapsen lahjapiposta. No niin, siinähän se ratkaisu.
Lämpötila aamulla oli yksi aste. Siis ei vieläkään pakkasella. Laitoin taas kuitenkin likastumis esteet kenkiin. Vähän oli autotie liukas, joten se ei ihan turhaa ollut. Muuten päivä kuluu taas ihan vaan kutoen ja pikaisesti siivoten, ei niinkään viikkosiivoa tehden vaan semmoisesti kuin, kunhan on tehty merkeissä. Kun kutomiset ovat melkein valmiina siivon perusteellisemmin. Nyt ovat lahjat ne tärkeämmät.
Oikein somaa ja iloista ensimmäistä adventtia. Tänään onkin sitten katsottava, miten kirkossa kuuluu Hoosianna näin joulun ajan alkajaisiksi!

Olihan lenkki piristävä varsinkin Ingolle, energiaa riittää hänellä vieläkin ja minunhan pitäisi osallistua naruleikkiin. Niinhän se menee, ihana ruttunaama koheltaa ja minä yritän koiruutta miellyttää parhaani mukaan. Onneksi ei ole katsojia tai kuulijoita? Ähellys on melkoinen. Ihana koiruutemme on jo oppinut talviaikaan ja antaa minunkin nukkua pikkuisen pidempään. Hän jos kuka pitää minut elämässä kiinni! Niinhän siinä on käynyt, että tuo suloinen nelijalkainen on tullut yhdeksi tärkeäksi kohteeksi elämääni. Kun tulee kevät ja päivät pitenevät aamulenkit saattavat alkaa jopa kello kolmelta aamulla. Miettinyt olen omaa jaksamistani ja toivonkin jaksavani Ingokoiran tahtiin kunnossa ja ajassa. Turhia eivät ole puheet koiran tai yleensä lemmikin antamasta voimasta varsinkin henkisesti.

Tänään on lauantai ja pimeyteen on kai jo tottunut. Pakkasta lupasivat, mutta aamun lämpötila oli neljä astetta, siis ei vielä liukasta. Varmuuden vuoksi kuitenkin laitoin liukastus esteet kenkiin. Niin monesti on tullut kaatumisia, etten pidä varovaisuutta turhana.

Hieman myös kommenttia politiikkaan. Tasa-arvolaki, siitä on nyt puhuttu niin paljon, että mummeli, siis minä en siitä häiriinny, se ei oikeastaan  kosketa minua, siinä on kysymys rakkaudesta? Jos tai kun, se tulee voimaan, voin vain todeta, se siitä sitten! Itsekkäästi unohdan koko asian!

Tänään lauantaina jatkan oloani normaalisti, joidenkin asioiden kohdalla silmät ja korvat kiinni pitäen, siis hyvin valikoiden. Hyvää päivän jatkoa!

Aamun normaalit toimet ovat  jo tehtynä, jopa aamukahvikin on  juotu. Koira on aamupalansa saanut, mutta minä sitä pala puolta vielä panttaan. Pimeys peitti maiseman ja  univajetta  potevaa väsytti. Yö unet nukuin pätkissä osittain siksi, että ajattelemattomasti laitoin Igolle sopimatonta ruokaa ja se sitten katkaisi yöni yöjuoksulla Ingon kanssa, siis ihan oma vikahan se oli. Ostoskeskusessakin olivat sitten kaikki helpottava valaistus sammutettuna. Se oli minulle uutta ja pisti pelottamaan. En yleensä pelkää, enkä tiedä oliko se nytkään ihan pelkoa, vaan taisi olla lähinnä varovaisuutta. Jokainen ylimääräinen ääni sai katsahtamaan ympärilleen. No, koirahan minua oli taluttamassa, vaan ei vahti- seura, vaan meidän oikeastaan kuten häntä haukun, seuraajakoira!

Lumet sade on sulattanut lähes kokonaan, vain vähäisiä pälviä siellä täällä on maisemassa. Se tekee maiseman taas pimeäksi ellei peräti synkäksi. Luonto oli niin kaunis lumisena. Eipä sitä valkoisuutta kovin montaa päivää ollut. Vaan eipä luovuta toivosta. Kyllä se talvi tulee ja pakkaset. Kunhan pysytellään kohtuuden rajoissa.

Tänään, kun on torstai, onkin taas saunailta. Onko minulla, saa sitten nähdä? Torstai on jo melkein viikonloppu, se on hauskaa. Työelämän aikoihin viikonloppua odotettiin ja viikko tuntui yllättävänkin pitkältä. Sunnuntai  aamuna alkoi jo stressi vaikuttaa siinä arjen pelossa ja se pilasi koko päivän. Kun pääsin eläkkeelle uskoin olevan ihan samantekevää onko arki vai pyhä,  samaan putkeen vaan kaikki! Mutta eipä se niin mennyt, kyllä edelleenkin erottaa arjen ja viikonlopun. Siihen arkiviikkoon, se tulee ja  menee liian nopeasti, kuten sitten myöskin ne viikonloputkin! Eikö ole kummallista tämä elämän kulku mummelilla!

Ahkeraa ja iloista joskin pimeää, sumuista ja kaikenlisäksi vielä sateistakin päivää!

 

 

 

 

Eipä sitä valkoisuutta pitkään kestänytkään. Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan ja pimeää riittää. Ingo koira on innoissaan ulkona kun jostain kummallisesta syystä haisteltavaa riittää! Pieni tutkimusmatkailija touhuaa siellä tarkkana. Oisikohan hänestä tullivirkailijaksi , nuuskimaan esimerkiksi huumeita. Taisivat jo ensimmäisen terrierin siihen työhön kouluttaakin. Tärkeää touhua!

Eilen lupasin kolmannen pipon valmistuvan. Melkein, tänään jouduin jonkin hetken viimeistelemään työtä. Nyt sekin on kyllä jo valmiina. Uusi on aloitettu ja uutta lankaa hankittu. Huomenna kai sitten ajamme hakemaan valkoista lankaa. Lankaa jossa ei lainkaan villaa, siksi sitä ei kylältämme saa. Muutenkin isona palvelun puutteena pidän kauppojen puutetta kylällämme, vain kaksi tylsää Sale kauppaa kuuden kilometrin päässä toisistaan ja täällä kirkonkylän puolella. Askola on laaja, mutta vain täällä toisella reunalla on kaksi saman kaupparyhmän kauppaa. Jos kyläläisiltä kysyttäisiin,me vaatisimme tänne pari muutakin yrittäjää. Sillä saisimme tänne kaivattua kilpailua. Olimme pari viikkoa ilman postiakin, mutta kun joku rohkea päätti avata tänne kahvilan, niin ystävällisesti hän otti myös postin hoitoonsa. Tuskin sillä yrittäjä rikastuu, meille asukkaille se oli todella hyvä uutinen!

Jos aikoinaan puhuttiin nukkumalähiöistä, niin tämä kylä jos mikä, tämä on juuri semmoinen. Kesällä ei voinut nukkumalähiöksi nimittää, siitä pitivät huolta meidän ja naapuri kylän mopoilijat kovaäänisellä kuminpoltto touhuillaan. Vaan empä nyt mieti sitä, ehkäpä talvi tuo tullessaan hiljaisuuden ainakin joksikin aikaa.

Tänään yritän pysyä hereillä, odotan ja toivon luonnon muuttuvan valkoiseksi ja  sen avulla myös valoisammaksi!

 

Maanantai ja kummallinen olotila jatkuu? Pienen hermostumisen tila, aavistelu ja jotenkin outo , pahanomantunnon tila jatkuu! Miksi?
Yritän selvittää itselleni näihin kaikkiin olo muotoihini liittyvää syytä, vaan enpä keksi! Muistan vielä työssä olo aikoinani poteneeni samanlaista mielialaa, varsinkin jos työpaikkani oli päänsärkyä aiheuttava. Eikä pelkästään päänsärkyä, vaan siihen .”surutilaan” liittyi myös hurja stressi ja vatsakipu! Tämä olotila on tila, joka myös valvottaa, siis taas väsyttää!
Nyt asioiden pitäisi olla toisin, olenhan ”onnellisesti” eläkkeellä! Miten onnellisesti, siinäpä kysymys? Nyt päänsärkyä aiheuttaa uusittava ajokortti! Lääkäriajan sain Porvoosta, koska meidän lääkärikeskuksestamme sen voi saada vasta myöhemmin keväällä? Pohdinnassa on ollut uusinko koko korttia enään ollenkaan. Mutta pakko kai se on? Miten me mihinkään pääsemme, jos ei ole korttia ja siten myöskin autoa? Aika vähänhän me nytkin autoa käytämme. Kalliiksi moinen rakkine tulee, vakuutuksine kaikkineen, tosin tyhmää se on niillä käytöillä ja kuluilla autoa seisottaakkaan.
Kutominen edistyy aika mukavasti kolmas uuden systeemin pipo on jo puolessa, joten saan sen varmasti tänään valmiiksi. Tästä pipomallista innostuin niin paljon, että haluaisin myös tyttäriemme tytöillekin kutoa pipot ja lapaset! Puutelistallahan ovat myös pojille kudottavat lapaset! Mutta mutta se aika, mihin se riittää?
Nyt kuitenkin aion kohta ”pakottaa” kuorsaavan Ingokoiramme lenkille, jonka syömättömyys vähän huolestuttaa? Pirteydestään valveaikoinaan pääteltynä, mitään hätää ei syömisen suhteen ole.
Hyvää nyt vielä sateetonta päivän jatkoa,

Ei ollut hyvä alku aamulle! Miksi ihmeessä katsoinkaan television uutisikkunaa? Järkyttävää, jälleen liian varhainen kuolema on kohdannut kahta pientä alle kouluikäistä lasta Kuopiossa. Mitä on tapahtunut äidille, jota epäillään teon tekijäksi? Siinä on tarvinnut mielen järkkyä todella pahasti. Nyt en kyllä jaksa, enkä voi ilman surua asiaa sulattaa? Yritän vain päästä irti tästä, se on niin järkyttävää!
Muuten aamuu alkoi sillä normaalilla lenkillä, jolle minut vei tuo pikkuinen söpöläisemme Ingokoira. Hidastahan se lenkkeily oli, kun hänellä tuntuu nyt lumien maassa ollessa olevan niin kovasti nuuskimista ja tutkimista. Herääminen oli tavallista vaikeampaa nukkumaan menon viivästyessä ja Ingokin siihen viivyttelyyn pikkuisen kyllästyi, jaksoi kuitenkin kököttää ja odotella, kunnes mummeli oli valmis nukkumaan. Ingolla on tapana tulla varmistamaan, että todella menen nukkumaan! Vahtii muutaman minuutin sängylläni vieressäni, lähes ”iholla” ja sitten hyppää alas sängyn viereen matolle nukkumaan. Nukkuessani sitten kömpii johonkin omista tyynyistään. Fiksu koira tuo ruttunaama!
Kutomiseni on saanut uutta intoa keksittyäni pipoille ihan oman tosin helpon mallin. Se ei ole vaatinut kovin suurta kekseliäisyyttä tekijältä, se vain antoi uutta intoa tekemiseen, sitähän minulta vähän puuttui! Nyt vain tarvitsen lisä aikaa? kutomiseeni koska olisi lisättävä työlistaan sitten myös vaikkapa lapaset! Siinä sitä lisäpohdintaa mummelille, siis minulle!
Tänään onkin sitten lenkkien lisäksi vain keskityttävä kutomiseen, osaisikohan ukkokulta laittaa meille ruoat? Katsotaan ja keksitäänpä jotain helppoa!
Pakko on kuitenkin jättää hyvän päivän toivotukset tekemättä sen aamuisen suru-uutisen takia!

<a href="http://raija182orvokki.blogaaja.fi
Ulkoilu kello viisi aamulla oli seikkilu mummelille ja Ingolle. Kävely kevyenliikenteen väylällä oli haasteellinen ja keskeytyi yllättäen edessä olevaan noin puolentoista metrin korkuiseen höylän jättämään komeaan lumikasaan. Siitä sitten vain etsimään väylää meille, jatkaaksemme aamuulenkkiä. Väylä ja ajotie oli höylätty peilikirkkaaksi, siis hyvin liukkaaksi. Olin tyytyvväinen mahdollisuuteen olla liikenteessä kaksin koirani kanssa. En pidä naurettuna olemisesta, sehän minä olisin ollut, kävellessäni liukastumisen pelossa kuin "ankka Lampinen".
Yö kului taas kerran valvoen. Ukkokulta vei koiruutemme ulos puolenyön jälkeen, siihen minä tietysti heräsin. Loppu yö kului kuulostellessa levottoman koiran liikedintää, pitääkö viedä hänet tarpeillen ulos? Niitä koiraihmisen mietteitä ja huolia. Tuossa hän nyt sitten nukkuu kuono naruleluun nojaten, mukavasti kuorsaten lattialla, kyllästyttyään mummelin kiltäytymiseen aamuleikeistä kanssaan! Luultavasti kohta minäkin heittäydyn makuuasentoon ja otan takaisin sitä yöllistä univelkaa.
Yllättäen muuten, löysin tavan saada myös tekstiin kuvan,jee,jee! Onneksi olkoon mummeli! Iloista lumista lauantai päivää ystävät!

Niitä ei kyllä taida löytyä kuin takana palavasta energia lampusta? Aina ei siitäkään. Kas, kun mummeli on niin säästäväinen ja päättäväinen ettei halunnut olla hän,joka ajaa turhaan Porvooseen asti hakemaan violettia lamppua ja vasta siellä kerrottiin, että siinä on ”pieni” vika, istukassa! Mutta kun halvalla sai ja kyllähän se toimii, jos ei kovasti lamppua töni. Sitä paitsi, se on nätti! Niin että, silleen. Kohta on koko koti sisustettu kierrätys tavaroilla. Eihän siinä ole mitään vikaa?
Uunissa on pitsa nyt vielä nousemassa ja kohta sitten jopa syötävänäkin. Leipä kone minulla on ollut ainakin kaksi vuotta vasta nyt keksin alustaa pitza pohjan koneella ja sehän ajallisesti onnistui hyvin. Koneen tehdessä työn, minnä ulkoilutin ruttunaaman. Ruttunaamalla tarkoitan koiraamme, perhesovun säilymiseksi en ukkokultaa, tosin vanhuus meille ihmisille ei tule yksin? Perhesovun säilymiseksi jätän ne rutut vain itseni ja koiran harmiksi.
Tämän päivän käytän pipoilemalla. Siis kudon jonkun lapsenlapsen päähän pipon! Olen itse tullut siihen tulokseen, että osalle on jopa ostettava lahja. Aika rientää, eikä mummeli kerkiä, vai onko sanottava ehdi, kaikkea tehdä. En aio siitä stressiä ottaa! Eikä tämä jo todettu pimeyskään yhtään auta asiaa. Yön tunteja en taida sentään enään jaksaa ottaa avuksi?
Leppoisaa keskiviikkoa ja meille pitzapäivää, se muuten tuoksuu jo!