Päähänpistoja

En edes yritä lisätä kuvaa. Kuten otsikko kertoo, on sunnuntai, auringon paisteinen semmoinen. Mieleni on kaksijakoinen. Ollakko vai eikö olla, kuten joku historiallinen kuuluisuus joskus kyseli. Saiko vastauksen, sitä en muista. minä sitä en taida saada, en tiedä voinko sitä kysymystä kenellekkään edes esittää, joten siitä ei sitten enempää.
Olen jo aamusta ollut ahkera. Siihen vaikutti ilmeisesti se todella koko yön nukuttu yö. Ei keskeytyksiä uneen ja aamulla tunsin itseni pirteäksi ja reippaaksi. Keitin ison kattilallisen vispipuuroa ja tein tonnikala salaatin. Aikomus oli vielä tehdä lettuja kuten olin luvannut ihanalle Ninalle ja äidilleen Memmulle. Vaan sittempä sovimme etten teekkään lettuja vaan teen huomenna käytettävästä kauramaidosta sämpylöitä. Syömme salaattia ja jälkiruoaksi vispipuuroa.
Kuvataide on kohdallani jäänyt kovasti taka alalle nyt on työn alla sukat, onhan joulu tulossa, se teettää mummelilla, anteeksi, olen päättänyt etten puhu itsestäni mummelina. Siis joulu tulee ja moni, toivottavasti odottaa villasukkia. Mikäs niitä on kutoessa ihanan musiikin viihdyttäessä ja tosin saa aikaa pientä haikeuttakin. Haikeutta, sitä en koe pahana, se sopii minulle, romantikolle erittäin hyvin. Miten tylsää elämäni olisikaan ilman haaveita ja unelmia. niin, olenhan jo iäkäs vaan enpä halua luopua mahdollisista ja mahdottomista haaveistani ja toiveistani. Nyt minulla on niihin aikaa ja mahdollisuuksia. Elämä tuo ja elämäö vie!

Eilinen on pois huominen on tulossa !

Raijaorvokki

Tämä on sitä. Normaalia syksyä,pimeää ja sateista ehkä vähän haikeaa ja masentavaakin.
Sitä ei auta kuuntelemani musikkikaan. Ernesto Cortazarin romanttinen piano musikki. Miksi ihmeessä kuuntelen sitä sitten ? Siihen on syynä se tuttu nostalginen ” keikka musiikki” musiikki jota sain laulaen tehdä vuosi kymmeniä mukavien muusikoiden säestyksellä ja kanssa. He muodostuivat vuosien kuluessa hyviksi ystävikseni. Harvoin heitä vuosien aikana lopetettuani keikka elämän edes näin, mutta muistoissani he ovat edelleenkin. Osa heistä on jo poistunut tästä elämästä, rakkaat terveiset ja kiitokset heille sinne jonnekin. kuinka hyvinä ne muistot ovatkaan ovat mielessäni. Ne keikat olivat minulle henkisesti hyvin tärkeitä ja sanoisimpa jopa terapeuttisia.Olen onnen tyttö !
Aloitin laulamiseni jo lapsena ja sitten varsinkin koulun kuorossa sain jo joukko esiintyä. Varsinaisen keikkailun aloitin 16 vuotiaana hävittyäni Tamperella VPK talolla järjestetyssä laulukilpailussa Mauno Kuusistolle koulutetulle operetti laulajalle. Ravintola Rosendalh palkkasi minut orkesterin solistiksi. Se taival päättyi heti alkuunsa siihen että olin alaikäinen. Tuulikki Lahti sai tuon paikkani ja minä menin Lehdon Tango yhtyeeseen, siis vaihdoimme paikkaa Tuulikin kanssa. OIkeastaan ei se alku ihan tuommoinen ollut. olin urheiluseuran puitteissa lupautunut lipunmyyjäksi Pyynikin lavalle yhtenä lauantaina. Matti Heinivahon orkesteri viritteli lavalla soittimiaan ja minä satuin osallistumaan laulaen. Matti innostui ja heti maannantaina aloitimme harjoittelut ravintola tuotannon tiloissa. Siitä ”kapakkalaulajan” urani alkoi ! Lapsuuteni toive toteutui ja antoi minulle runsaasti onnen hetkiä. Olen ikuisesti kiitollinen saamistani lahjoista jotka ovat vahvasti taiteellisa.

Raijaorvokki
oman elämänsä tähti

Syntymävika ?
Jo lapsena runoja kirjoittelin
niitä sitten isältä piilottelin.
Mä lauloin aina en ääneen niin
koska siitä mä jouduin arestiin.
Nyt kun aikuinen oon,sen tehdä saan.
Tahdon runoilla,lauluilla täyttää maan.
Taaahdon kertoa runoilla kaikiile sen,
mitä muilta puheina kuuntelen.

Sota silloin oli kun syntyä sain.
Korpilahdelle ihan saunassa vain.
Riitti lämpöä saunan ja ihmistenkin,
vastaan ottivat mielin kultaisin.
Sitten siirsivät tupaan ja juhlittiin
kera pullan ja kahvin iloitiin.
Oli syntynyt lapsi kesken sodan hurjan,
pitkän taipaleen jälkeen ja olon kurjan.

Talon emäntä antoi kankaita niin
että lapselle vaatteita ommeltiin.
Kertoi äiti, olin prinsessa pieni,
alkoi rakkauden merkeissä elämän tieni.
Sota jatkui, lappu kaulallain
kertoi nimeni,ikäni tärkeimmät vain.
Sotalapsena Ruotsiin matkasin,
puutarhurin lapseksi kuitenkin.

Siellä kasvoin se oli koti oma.
Kuvan nähnyt oon olin tyttö soma.
Siellä vietin varhais lapsuutein
Ruotsin kielenkin helposti oppien.
Siellä leikin kuin lapsi,
vähän mmuistoja vain,
sieltä mukaani elämän tielleni sain.

Olin pieni, jäi muistoja vähän.
Nyt ne vähäiset tahdon mä kirjata tähän.
Oli siskona Inga ja Putte (Bosse) veli,
kaiken päivää he kanssani leikittali.
Paratiisi omenat kuitenkin
mua muistuttaa kesästä sielläkin.
Täällä kasvaa oon saanut mä aikuiseksi,
turha mieettiä on, miten ja miksi.

Mennen, tulen tuli ikävyys ongelmat
niistä kertoa aion, mutta nyt,

Raijaorvokki

Lempi olotilani on makuuhuoneeni. Täällä on kirjoituspöytä jonka suurin ja kaunein kaluste on Jukan tyylikäs kirjoituspöytä jonka päällisen lähes täyttää tietokone lisukkeineen. Jo varhain aamulla avaan se varmistaen että sieltä tulee lempi musiikkiani. Vaihdellen kitara ja piano musiikkia.
Muistelempa hieman. Olin palannut sotalapsena takaisin Suomeen ja kotiini Tampereelle. Asuimme omakotitalossa. Seppäläntie joka oli osoitteemme oli tonttimme rajalla jonkun metrin päässä talostamme. Avasin ikkunan aivan selälleen. Radiosta tuli piano musiikkia. Minä törrötin ikkunan edessä ja olin soittavinani pianoa sormet hapuillen senkin päällä kuin pianon koskettimilla. Kappaleen loputtua tuli kiire laittaa radiosta ääni pois ettei puhe kuulunut ulos. Myöhemmin olen tunnistanut tuon kappaleen Kuutamo sonaatiksi. Rakastin jo tuolloin musiikkia.
Minulla oli rajaton ja jopa häpeilemätön mielikuvitus. Tonttimme ja kotitieni, seppäläntien välissä oli oja. Oli syyskesää ja jo pimeää.olin saanut ihmeekseni Kirsti nimiseltä tytöltä haltia päähineen, punaisella kreppipaperilla päällystetyn kartio mallisen tötterön jonka yläpäässä oli sellofaani hapsut. Menin se päässä ulos tien varsi ojaan, muistelen että minulla oli joku punainen vaate. Kun joku meni ohi, liikenne ei todellakaan ollut vilkas. Ainakin yksi pyöräilijä ajoi ohi, minä uskoin olevani haltia ja ”liihotin” ojassa pitkä tikku kädessä. Taisin elää unelmaani.
Oli oltava mielikuvitusta kotona kun kukaan ei osannut Ruotsia ja minä en osannut Suomea. Oli tultava lähes yksin toimeen. Se taipumus on kulkenut mukanani ihan tähän päivään asti. Taidan rakastaa musikaallista itsenäistä elämää ?
Tuo itsenäinen mielikuvitus maailma on ilmeisesti siirtynyt tyttärelleni Memmulle. Ei hänkään juurikaan tarvinnut kavereita. Tulin kotiin ilmeisesti kaupasta kotiin. Ihmeekseni kuulin monia ääniä Memmun huoneesta. Sitä kyllä vähän ihmettelin, olimmehan juuri muuttaneet Vantaalle Myyrmäkeen, eikä mielestäni hänellä vielä ollut kavereita. Kuristin salaa ovesta Memmun huoneeseen. Hän oli keskittynyt lenkkiinsä eikä huomannut minua. Hän oli kerännyt kaikkea mahdollista ympäri huonettaan, muutteli ääntään ja esitti lukemattoman määrän rooleja leikkiessään.
Usein mietin mitä kaikkea olen ”lahjaksi” saanut. Mielikuvitus, luovuus, musikaalisuus ja monta kiitoksen aihetta. Ilokseni omat lapseni ovat ihania omine lahjakkuuksineen kaikkineen, meidän upeat tytöt.

Kiitollisuudella
Raijaorvokki

Vähäistä sadetta, vaan sepä ei häiritse. Sekö aiheuttaa tämän väsymyksen vai yrittääkö elimistö kertoa, voi hyvä ihminen sinähän olet jo vanha! Vaan minäpä en myönnä, enkä usko joku muu sen aiheuttaa? En suostu vanhuuteen. En halua että aika loppuu kesken. Olisi niin kova halu vielä tehdä monenlaista.
Kummallinen on ihminen. Kaikenlaista olen elämäni aikana tehnyt, eikä se vain tunnu riittävän. Työelämääni elin paljolti uteliaana ja hyvinkin tarmokkaana. Joku minulle on vitsaillut joskus, poliisi ja sotilas et ole ollut, kuin vihjaillen, että ne tiedot puuttuvat työtodistuksistani. No, niinhän se taitaa olla. Mainos, kukka, myynti, yleensä asiakaspalvelu, musiikki, taide, kirjoittelu,luovuus, käsityö ja kodinhoito, siitä ei kai kukaan edes voisi minulle työtodistusta antaakaan.
Kun menneitä mietin, paljon olen saanut. Koko elämää miettiessäni, rikastahan se on ollut.
Eilinen on mennyt, onneksi sitä voi ja saa muistella, huominen on vasta tulossa, onneksi sitä saa uteliaana odottaa.
Ehkä nyt on jo minunkin jo opittava. Ei sinun tarvitse koko maailmaa rakentaa. Anna muille jo mahdollisuus ! Nauti elämästä jota parhaillaan elät, nauti ihanista tyttärestäsi ja heidän perheistään ja ole vain olemassa muistoinesi ! Hyvää viikonloppua !

Raijaorvokki

On torstai 10 lokakuuta. Epävarmuutta, onko minulla kuitenkaan mitään sanomista siis ajatuksia tälle päivälle.
On toki yksi, monen kuukauden ajan se oli olemassa, kaikella tavoin epävarmuutena. Päällimmäisenä kuitenkin aika selkeästi kertoen itsekkyydestä. Edes näkemättä tuon pystyin päättelemään. Nyt olen helpottunut. Enään en anna ajatustakaan sinne suuntaan.
Tällä hetkellä ja jo jonkin aikaa päivät ovat olleet täynnä, tai ainakin sopivasti on tekemistä. Nämä blogit, maalaamiseni, innostavimpana vahamaalaus ja kyllä nyt täytyy jo innostua myös sukkien kutomisesta.
Ensi viikko onkin vilkas. Tytti ja Lotta tulevat lasten kanssa viettämään syysloma päiviä luokseni. Tulevat kylläkin kahdessa erässä. Se tietää taukoa harrastuksiini. Tervetullutta elämää hiljaiseen kolmiooni.
Olen valmistautumassa viikonlopun viettoon. Memmu kai tulee sunnuntaina käymään, jos hän vaan on saanut työperäisen niskakivun ja jäykkyyden paranemaan ?
Hyvää torstai päivää ja iloista tulevaa viikonloppua !

Raijaorvokki

Aamuni se alkoi aika reippaassa meiningissä. Ensin varsinaiset aamu touhut sitten lyhyt mutta reipas lenkillä käväisy. Mukillinen kahvia ja pölynimuri töihin. Vain lyhyt lepotauko välillä ja pölyjä pyyhkimään. Siihen että tämä meni niinkin reippaasti auttoi pieni loppuminen imuroinnissa normaalista. Mutta kukas täällä sotkisi,ei kukaan.
Tuo oli ensimmäinen kiitoksen paikka. Toinen sitten vähän myöhemmin, laitoin itselleni ruokaa! Se ruoka puoli on ollut minulla ongelma jo pari vuotta keväästä 17. Silloin alkoi Jukan vointi todella osoittaa huonontumisen merkkejä mikä sitten vei hänet Meilahteen 13 kesäkuuta 17. Puolen vuoden sairaala kierre teki sen etten laittanut ruokia kuin niinä parina päivänä kun hän oli silloin tällöin kotona. Siinä sitten kävi niinkuin tiedättekin. Jukan pois nukkumisen jälkeen syömikseni huononi. Lämmintä ruokaa söin korkeintaan kerran kuussa, jos sitäkään. Menin kauppaan yrittäen keksiä jotain syötävää joka mahdollisesti maistuisi. Jo kaupassa olo teki minut pahoinvoivaksi. Vasta nyt loppukesästä olen alkanut jopa laittaa ruokaa, huonosti vieläkin mutta ehkä kuitenkin riittävästi.
Tänään olen onnellinen harrastuksistani. Musiikki maalaaminen blogit ja vähentyneet käsityöt ne täyttävät hyvin päiväni. Niin hyvin, että jopa ajatus mihinkään lähtemisestä tuntuu pahalta. Kun näin on, olen onnellinen omissa oloissani.
Iloista lauantai iltaa !
Raijaorvokki

Yllättäen aamu alkoi hyvin energisesti. Ensin normaalit aamutoimet,pieni kävelylenkki ja mukillinen kahvia. Ja sitten se suurin yllätys jopa itselle, imurin käynnistys ja tänään se oli tavallista helpompaa. Vain yksi lyhyt hengähdys tauko. Tein imuroimisen kylläkin pikkuisen lipsuen normaalista. Pölytkin pyyhin samantien. Toinen yllätys keitin ruokaa. Eilen jo tein bataattimuusia.
Nyt yritän tyhjennetään pakastinta koska sinne on kertynyt liikaa ruokaa syömättömyys kautenani. Ei vaan kertakaikkiaan ollut nälkä, jo kaupassa olo teki pahoinvointia. Yli vuosi sitä on kestänyt, oikeastaan jo Jukan aikana. 2017 kesällä se alkoi Jukan sairaalassa olojen aikaan. Olin yksin kotona enkä ruokaa laittanut itselleni. Sitten Jukka nukkui pois ja oli ihme jos kerran kuukaudessa edes laitoin ruokaa. Nyt syön ruokaa en vieläkään päivittäin, ehkä pari kertaa viikossa. Nyt sillä erotuksella, kun laitan ruokaa niin syön sitä seuraavanakin päivinä,toisin kuin vuosi sitten. Jäännös ruoka kyllä ehti pilaantua.
Nykyään syön paremmin en vieläkään ihan joka päivä mutta varmasti riittävästi.
Tänä aamuna tunsin oloni, voin sanoa onnelliseksi !
Hyvää ja onnellista lauantaita sinullekin !
Raijaorvokki

On perjantai. Nukuin harvinaisen pitkään. Illalla kylläkin katsoin urheilua melkein yhteentoista. Nyt kun ei ole edes lemmikkiä joka vie minua ulos olen oppinut nukkumaan näköjään pidempään,nukuin puolikahdeksaan. Tosin heräsin kyllä muutaman kerran mutta nukahdan sujuvasti heti.
Tänään on sitten oltava reipas,imuri odottaa käyttäjäänsä ! Siitä tuskin on apua niska-ja olkapää sänkyyn mutta tehtävä se on. Jätän kauppaan menon huomiseksi,jos silloinkaan viitsin,ei oo pakkoa oikeastaan mihinkään.
Kuuntelen Ernesto Cortazarin pianon soittoa. Semmoista tunnelmointia. Toivottavasti se auttaa tähän alakuloisuuteen. Kunhan saan imurin laulamaan ja huushollin siivottua olen ehkä valmiimpi jatkamaan myös Jappeonneli kirjoitteluani. Eilen oli jopa pieni pelko aloittaa edes niitä ilmeisintä muutaman päivän takaisista vaikeuksista.
Nyt on aika alkaa huudattaa imuria, jos tämän edelleen lähetys onnistuu,saatan siivoamisen jälkeen jopa muutamalla sanalla kertoa Japestakin ?
Eilistä ei enään ole,huominen on vasta tulossa.
Raijaorvokki

Päivä on pilvinen kuten minun mielialanikin. olen pettynyt pariin viimepäivään ne menivät Blogien kanssa tapellessa. Kova oli työ ja tulos vähintäänkin erittäin huono. kMonet tekstit tuli kirjoitettua ja osa katosi taivaan tuuliin ja kaksi profiilia lensi tietämättäni ystävilleni!
Tässä minä nyt yritän virittäytyä blogeihin uudelleen, naamulla se jo tein, kyllähän siinä taas niin kävi, etten onnistunut. Näillä sivuilla kuvien lisääminen ei minulta kertakaikkiaan vaan onnistu?
Harrastuksia olen lisännyt ihan vaan ajankuluksi. Koko päiväistä musiikin kuuntelua nyt kun se on mahdollista,Jukan aikaan sitä en voinut kuunnella JUkalla kun oli viimeiset vuodet kuulokoje joka ei kertakaikkiaan soveltunut musiikin kuuntaluun. Uusin ja lähes intohimoksi muodostunut on vahamaalaus. Jappeonneli satu, jonka kirjoitin jo yhdeksänkymmentä luvulla yrittää muodostua blogigsi. Memmu sitä ehdotti ja nyt sitten kovasti yritän. Ei se minulle kauhean helppoa ole, en ole minkään sortin nörtti. Pankkiasiat hoitelen tietokoneella ja tietysti se musiikki, pääasiassa kitara ja piano musiikkia.Näilla harrastuksilla täytän päiväni. Asun yksin ostamassamme rivitalo kolmiossa pienellä metsäisellä pihalla. Lisäksi vapauttani lisää auto jonka hakimme. Olen nyt ollut leskenä puolitoista vuotta ja vaikka asun yksin en ole yksinäinen onhan minulla kolme ihanaa tytärtäni ja pieni valikoitunut ystävä piiri. Mitä muuta tarvitsen. Olen ”kotihiiri” täällä viihdyn ja vielä niin hyvin etten oikein malta lähteä täältä mihinkään.
Lopuksi haluan sanoa minusta ihanan sanonnan joka hiljattain kuulin: Eilistä ei enään ole ja huominen on vasta tulossa.
Kiitos Sinulle ja iloista keskiviikkoa !
Raijaorvokki

Täällä taas, mutta todella pitkästä aikaa ? Ongelma muodostui salasanasta ja sen myötä sitten liiasta yrittämisestä! Näin on käynyt useasti ennenkin ja aina samoin huonoin tuloksin.
Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää tätäkin sivustoa käyttää, lähinnä päiväkirjan omaisesti käyttäen.
Toinen sivustoni on nimellä jappeliini.fi se on lapsille ja lapsenmielisille,siis satuja ja runoja päähenkilönä Jappeonneli monine ystävineen.
On hieman outoa aloittaa kaikkien vaikeuksien jälkeen kirjoittelu parhaan lukijani ja kriitikkoni jätettyäni minut leskeksi kohta kaksi vuotta sitten. Pahin ikävä on ohi ja siksi nyt tämän harrastuksen yritänkin elvyttää. Nyt harrasta niin paljon että tuntuu välillä, päivä on liian lyhyt kun nukkuakkin täytyy.
Edelleenkin maalaan tauluja öljyväreillä, tosin sekin tahtoo jäädä taka alalle innostuttuani vahamaalauksesta. Yritän saada kuviakin tänne kunhan keksin miten saan kuvat tänne sopivaan kokoon ? Aikoinaan käytin Suntuubia, siinä kuvien siirto oli helppoa heidän oman kuvien muokkaus ohjelman takia! Sukkien kutominen,se on aika vähäista,mutta ohjelmassa kuitenkin, kotityöt sisältäen ruoan laiton aika vänhäistä. Nämä laiminlyönnit ovat mahdollisia kun on yksin!
Musiikkilla on tärkeä osuus päivässäni nyt kun se on mahdollista, Jukan vielä eläessä en sitä voinut kuunnella hänellä kun oli kuulolaite ja se ei kuulema todellakaan soveltunut musiikin kuunteluun ja sen soittaminen oisi ollut kohtuutonta.
On syksy ja sunnuntai, hyvää sateista, pilvistä sunnuntaita !
Raijaorvokki

Niinhän se menee ?

Aika kuluu ja olen ihan unohtanut tämän mieluisan harrastukseni, kirjoittamisen! Miten ihmeessä ? Osittain siihen vaikuttaa varmaan se, etten ole keksinyt miten saan kuvat pienennettyä sopivan kokoisiksi ja sitten siirrettyä tänne koneelle ja tekstiin, tylsää ! Nyt on siis ihan todella tässä kohtaa tehtävä ” kasvojen kohotus”.

Mutta asiaan, kesä on jo pitkällä. osa kukista on jo kukkinut ja kukkapenkkini ei näytäkkään entiseltä, siis nätiltä. Jotain talvi on vienyt kukkaloistosta pois. enään en näe väriminttua ja vaikeaa oli myös unikoilla ja liljoilla? Oliko se yllättävä lumi kuorma liikaa? Kirsikka puuni, sen tiedän istutin sen liian lähelle taloa joten katolta pudonnut valtava lumimassa vaurioitti sitä pahasti. Mutta eipä aiemmin olekkaan semmoista lumi määrää katolta alas tullutkaa kuin keväällä. Nyt onneksi kirsikkapuuni on kasvattanut katkenneiden oksien tilalle uudet oksat . oli siellä muutama kirsikkakin mutta nyt niitä ei nsitten olekkaan enään kuka lie käynyt ne napsimassa vai ovatko vain pudonneet maahan ? enpä päässyt edes maistamaan niitä mutta en myöskään ole lintujakaan nähnyt niitä varastamassa. En ole mikään puutarhuri mutta olisiko siihenkin meikäläisen syytä perehtyä. syksyllä kai pitäisi kalkita ja lannoittaa, oikeastaan pitäisi keskittyä enempi puutarhaani kun semmoinen toiveitteni mukaan minulla on.

Kevät ja kesä on kulunut tauluja maalaten ja sukkia kutoen. Pahin ikävä on vain helpottunut, olo on aika seestynyttä, ikävä iskee vain hetkittäin, mutta kyllä Jukka on aina läsnä. Ihan joka aamu en enään kynttilääkään sytytä kuvansa eteen se lähinnä ihan turvallisuus syystä. Liikkeele lähtöni voi yllättää minut ja pelkään unohtavani lähtiessä sammuttaa kynttilän. Ja parasta päivässä on se että voin kuunnella musiikkia, enimmäkseen instrumentti musiikkia kuten Francis Goyan kitara musiikkia ja laulettuna esimerkiksi Il divoa.

Tänäänkään en sitten luultavasti lähde autolla liikkeelle, ei ole tarvetta pakastimessa ja jääkaapissa on ruokaa, jos lähden se tietää aina jonkin tasoista rahan menoa? Siis pysyn kotona, ehkä perjantaina sitten?

HYvää, ja kuten luvattu sateista torstaita sinulle, niin siis se perjantai se on siis jo ja taas huomenna!

Raijaorvokki

Sade se kasteli pihaani koko aamun, mutta nyt aurinko paistaa. Kovasti on mietinnässä liikkumiseni ja miten se lenkkeilyn lisäksi tapahtuu. Auto seisoo jouten katoksessa ja mököttää, nyt jarru ongelmien takia. Pistääpä miettimään, korjataanko nyt vai vasta elo-syyskuulla kun on katsastus aika. Kunhan tyttäreni tulee perjantaina niin pohditaan mikä olisi viisainta. Jos nyt ei korjata, se on laitettava seisontaan mutta milläs sitten liikut? Nimittäin apteekkiin ja kauppaan.

Apteekki ei ole niinkään ongelma, onhan olemassa postimyynti apteekkeja kuten esimerkiksi yliopiston apteekki mutta se kauppa? Onhan meillä kyläkauppa. Hedelmä, vihannes, oikeastaan kaikki muutkin valikoimat ovat kyläkaupalle tyypillisen puutteelliset. Kyllä se pakottaa tekemään kauppamatkat pidemmälle. Nyt kun olen oikeastaan melkein ihastunut hedelmien ja juuresten syöntiin niin niiden nahistuneisuus ja puuttellisuus harmittaa. Hedelmien iltasyönnistä meinasi tulla tapa, mutta nyt tämän auto ongelma tekee sen melkein olemattomaksi ja illalla sitä sitten ihmetteleekin, milläs nyt sitten yötä vasten vatsani nälän tyydytän. Illalla en enään haluaisi esimerkiksi leipää syödä, vaikkakin yleensäkkin syömiseni on suoranaisesti päin mäntyä !

Tiedän että on nälkä, mutta ei vaan maistu, siksi nukahtaminenkin on vaikeaa nälän tunteen ja vatsan kurnimisen takia ? Tiedän, pitää syödä, mutta tämä kolmen vuoden kummallinen arkielämän täydellinen muutos on niinsanotusti jäänyt päälle. Miehen sairastelu ja leskeksi tuloni on tehnyt sen etten tunnu enään osaavan tehdä edes ruokaa ja nyt sekin etten tee ruokaa, on vain yksi kenelle tehdä ja se yksi olen minä itse.

Piha työt ovat melkein valmiit nyt vaan odottelen istutettujen siemenien kehittymistä ja miltähän pihani ennen syksyn kylmiä näyttää. Perunat on istutettu isoon purkkiin ja ehkä juhannuksena saankin siten niillä herkutella. Viime kesänäkin niitä istutin mutta vähän liian myöhään. Tulihan niitä mutta kovin olivat pieniä, vartta kyllä riitti ja maukkaitahan ne olivat mutta. . .

Kuten otsikko kertoo huomenna onkin sitten pyhä, mutta katsotaan olenko niin ahkera että leivon muffinsseja vai onko sanottava mufiineja? Minulle taitavat olla muffinsseja? Iloista helatorstaita !

Raijaorvokki

Taashan se kiukuttelee ja minä hermostun! Autoni nimittäin, ja vielä asiassa josta tietämättömyys tekee varovaiseksi. Jarruvalo palaa enkä tiedä syytä. Ei käsijarru, vaan jarrunestevaroitusvalo. Asun kaupungissa ja yhdessä sen kylistä, kylistä jossa ei ole hoidettu tätä julkista liikennettä oikeastaan mitenkään. Oma ajopeli on enemmän kuin tarpeen. Onhan meillä täällä nyt jotenkin uudistunut kyläkauppa ainakin tilojen puolesta ,mutta valikoima alun jälkeen, ei anna ainakaan ruoan suhteen tilaa mielikuvitukselle. Kun tilanne on kaupan suhteen tämä se kyllä pakottaa ajamaan, jos voi Loviisaan kauppoihin. Mutta entäs kun ei voi ? Silloin kiukuttelee ja mököttää itsensä kanssa ja unohtaa että on nälkä. Vaikka ei silti, se nälän unohtaminen on ihan helppoa.
Mitä sitä on tullut tänään tehtyä ? noh, leikattua nurmikkoa, etu- ja kukka pihalla.Siinähän sitä puuhaa yhdelle päivälle. Tänään teen listan ostoksista, kun huomenna menenkin naapurin kanssa Kotkaan ostoksille. En tiedä mikä siinä Kotkan suunnassa on vikana, Jotenkin tuntuu että kotiin nähden se vie pois kotoa, siis suunta on väärä Loviisaan nähden ja vielä kauenpanakin. Mutta sinne sitten huomenna suunnataan ja sillä selvä.
Ilma on vähän viilentynyt ja siitä minä kyllä tykkään ja jaksan paremmin.
Kiitos sinulle seurasta !

Raijaorvokki