Tänään on taas semmoinen päivä, mietintä päivä ? Jäin yksin kolme vuotta sitten nyt kysyn miksi minä jäin tänne ? Tunnen itseni turhaksi, ihan ylimääräiseksi? En minä siitä muita syytä itseäni vaan. Itseäni, olen ja nyhjään kotona, käyn kaupassa noin joka toinen viikko ja silloin tunnen itseni onnelliseksi. Lähtemisen vaikeus? En minä halua enkä osaa hakea seuraa, en tunne sille tarvetta! Ehkä siksi että taidan olla hyvin valikoiva? Kuka tahansa tervehtivä ihminen ei ole SE OIKEA ! En tarkoita muuta kuin ystävyyden etsintää !
Olen näiden vähäisten tuttavuuksien jälkeen ikäväkseni ja pettymyksekseni huomannut että käsite ystävyys tuntuu olevan joillekkin todella ylitsepääsemätön asia ! Siinä sitten ollaan hyvin pian hyvästejä sanomassa ja pettyneenä kuka mistäkin syystä ? Miksi se on niin vaikeaa ?
Onko vaikeaa ymmärtää kahdeksankymppisen olevan jo seestyneessä vaiheessa elämää. Eikö sen ikäisellä naisihmisellä, ei ole tarvetta esiintyä seksikkäänä, silti voi olla sensuelli, mikäli oikein ymmärrän tuon laatusanan ? Eikö kahdeksan kymppistä voisi nähdä kuitenkin viehättävänä hyvänä juttu seurana.
Ystävä ja ystävyys sanana ei välttämättä ole kaikille sama, miksi ei ? En ymmärrä miten joidenkin mielestä kättäpäivää sanomisen jälkeen pitäisi heti ”heittäytyä” ja menettää itsekunnioituksensa ? Miksi joillekkin se ”heittäytyminen” on itsestään selvyys ! Miksi tutustumiselle ei anneta aikaa, vai onko pelättävissä ettei elämää ole enään riittävästi elettäväksi ? Rilluttelua vaan sen minkä vielä kerkiää!
Minä haluan olla ja elää vielä laadukkaasti, omalla tavallani, vaatimus tasollani ! Olipa hienosti sanottu, sekin ihan omalla tasollani. Yritän elää sydäntäni kuunnellen, tunteitani unohtamatta. Haluan silti yrittää olla viehättävä, ystävällinen ja haluttava ystävä! Tätä ei sitten taas pidä ymmärtää väärin ? Kohtelias, hyvä käytös ei ole sama kuin ”sänkyyn kutsu”! Jos tämä ymmärretään väärin voit valmistautua samantien kättelemään hyvästiksi !
Se meni jo se eilinen, huomineen tekee vasta tuloaan !
Raijaorvokki